1446. Miksi valtio jatkuvasti epäonnistuu pääjohtajatason nimityksissä

     Kyse ei nyt ole siitä, että Olli-Pekka Heinonen näyttää tulevan nimitetyksi TEM;n kansliapäällikön virkaan lokakuun alusta 2015. Heinonen on kohonnut sellaiseen poliittiseen rälssiin, että hänen pätevyyttä mihin tahansa korkeaan asemaa ei ole sopivaa epäillä. Se olisi melkein mautonta. Mies tullaan siis nyt nimittämään kansliapäälliköksi. Kuvaavaa on, että ehdottomasti virkaan pätevin Raimo Luoma ei edes hae. Hän kokeneena tietää jo nyt kaupunkikanavien kautta, ettei kannata.

     Ainakin kahden valtiovarainministeriön, kahden liikenne- ja viestintäministeriön ja kahden teollisuus- ja elinkeinoministeriön alaisten keskusvirastojen pääjohtaja-nimitykset ovat menneet enemmän tai vähemmän pieleen. Nimitysten haitoista kärsittiin ja kärsitään vuosikymmenet.

     Rationaalisen nimityspolitiikan kannattaja voisi tähän esittää syyn. Rekrytoinnissa ei noudatettu minkäänlaista hyvän rekrytoinnin ohjetta. Ei ole pantu kandidaatteja testeihin tai on pantu muodon vuoksi.

     Tosiasia tietenkin on, että nimitykset ovat olleet umpipoliittisia.  Näissä kuudessa tapauksessa voidaan epäillä, että eräs ajoi puolueen etupiirin etuja ja siinä vähän omiaankin, eräs käyttäytyi rikollisesti ja eräät olivat vain muuten epäpäteviä.

     Jos hallituskauden lopussa hallitukselle ei mikään luista, niin ainakin nimitykset saadaan luistamaan hyvissä ajoin ja hyvin pitkälle tulevaisuuteen.

     Kukaan ei viitsi edes nauraa poliittisen virkanimitysten kieltämiselle saati niiden lopettamiselle.