1461. Huippukyvyksi kehittyminen

      Monelle voi tulla mieleen, että hän vain pelaa ajatustensa tai tekojensa kanssa. Ei näin. Huippukyky tai asiantuntija voi olla missä tahansa tehtävässä – ajatuksissa ja teoissa.

     Ensin on herättävä kiinnostus, jonka myöhemmin on muuttuva intohimoksi asiaa tai tehtävää kohtaan.

    Lukemisen ja opiskelu ovat välttämättömiä. Tämä on eritysien tärkeää niille, joiden huipulla oloa rajoittaa karttuva ikä.

     Joissain tehtävissä oppineisuus muodostaa asiantuntijuuden perustan.  Asiantuntemusta pohjustavia nuoruuden harrastuksia voivat olla muiden muassa lukeminen ja kirjoittaminen, urheilu, yhdistys-ja kerhotoiminta, musiikki- ja näyttämäharrastus, järjestötyö, itc-harrastus, itseopiskelu (Huttunen 2003).

    Elämänkertoja kannattaa lukea, vaikka ne ovat paksuja ja epäluotettavia. Niistä voi saada vinkkejä, miten henkilö on saanut aikaan merkittävää, miten henkilö on keskittynyt vahvuuksiinsa eikä heikkouksiinsa ja kuinka henkilö on saanut paljon aikaan keskittymällä vain yhteen asiaan ja tehtävään. On alle viivattava, ettei heikkouksien parantamiseen kannata juuri tärvätä aikaa, särmät vain pois.

    Pirttilän (1997) mukaan asiantuntijuuden yleisiä ehtoja ovat soveltaa teoreettista tietoa, toimia oikein työmarkkinoilla, organisoida ja ohjata oikein toimintaansa, hallinta sosiaalisia vuorovaikutustilanteita ja orientoitua tulevaisuuteen. Nikun (2014) mukaan kaikkeen akateemisen asiantuntijuuteen kuuluu kyky hankkia tietoa ja arvioida omaa toimintaansa. Nikun toteamus pätee kaikille asiantuntijoille.

     Jostain tuntemattomasta lähteestä on noussut esille kymmenen tuhannen sääntö huippukyvyksi tulemiselle: pitää harjoitella 10000 tuntia tullakseen asiantuntijaksi tai huipulle. Pitipä sääntö paikkansa vai ei jatkuva, pitkäjänteinen ja tinkimätön harjoittelu kuuluu jokaisen asiantuntijan ja huippukyvyn työkalupakkiin.