Monelle voi tulla mieleen, että hän vain pelaa ajatustensa
tai tekojensa kanssa. Ei näin. Huippukyky tai asiantuntija voi olla missä
tahansa tehtävässä – ajatuksissa ja teoissa.
Ensin on herättävä kiinnostus, jonka myöhemmin on muuttuva intohimoksi
asiaa tai tehtävää kohtaan.
Lukemisen ja opiskelu ovat välttämättömiä. Tämä on eritysien
tärkeää niille, joiden huipulla oloa rajoittaa karttuva ikä.
Joissain tehtävissä oppineisuus muodostaa asiantuntijuuden
perustan. Asiantuntemusta pohjustavia
nuoruuden harrastuksia voivat olla muiden muassa lukeminen ja kirjoittaminen,
urheilu, yhdistys-ja kerhotoiminta, musiikki- ja näyttämäharrastus,
järjestötyö, itc-harrastus, itseopiskelu (Huttunen 2003).
Elämänkertoja kannattaa lukea, vaikka ne ovat paksuja ja
epäluotettavia. Niistä voi saada vinkkejä, miten henkilö on saanut aikaan merkittävää,
miten henkilö on keskittynyt vahvuuksiinsa eikä heikkouksiinsa ja kuinka
henkilö on saanut paljon aikaan keskittymällä vain yhteen asiaan ja tehtävään.
On alle viivattava, ettei heikkouksien parantamiseen kannata juuri tärvätä
aikaa, särmät vain pois.
Pirttilän (1997) mukaan asiantuntijuuden yleisiä ehtoja ovat
soveltaa teoreettista tietoa, toimia oikein työmarkkinoilla, organisoida ja
ohjata oikein toimintaansa, hallinta sosiaalisia vuorovaikutustilanteita ja orientoitua
tulevaisuuteen. Nikun (2014) mukaan kaikkeen akateemisen asiantuntijuuteen
kuuluu kyky hankkia tietoa ja arvioida omaa toimintaansa. Nikun toteamus pätee
kaikille asiantuntijoille.
Jostain tuntemattomasta lähteestä on noussut esille kymmenen
tuhannen sääntö huippukyvyksi tulemiselle: pitää harjoitella 10000 tuntia
tullakseen asiantuntijaksi tai huipulle. Pitipä sääntö paikkansa vai ei
jatkuva, pitkäjänteinen ja tinkimätön harjoittelu kuuluu jokaisen asiantuntijan
ja huippukyvyn työkalupakkiin.
Kommentit
Lähetä kommentti