Siirry pääsisältöön

1462. Kulman uusi kova kundi – strateginen hallitusohjelma


     Suurista puolueista enää perussuomalaiset ovat vailla strategista hallitusohjelmaluonnosta. Muilla suurilla on yrityssektorilta lainattuja strategisia tapoja esittää, mihin suurin asioihin aiotaan tulevaisuudessa käydä käsiksi.

     Pitää huomata, että on eri asia, mitä ja missä asussa puolueet esittävät vaalikansalle pyrkimyksensä ja se millainen hallitusohjelmasta tulee. Nyt ollaan niin coolisti eleettömän ohjelman puolesta, että puistattaa.

     Jos hallitusohjelmasta tulee strateginen asiakirja, mitä voi vahvasti epäillä, siinä on sudenkuoppansa.

     Ei ollenkaan pois suljettu, etteivätkö suuret lobbarijoukot joka tapauksessa tulee esittämään vaatimuksiaan. Ja nehän ovat tunnetusti yksityiskohtia ja olisivat muutoin suurella pensselillä maalatussa hallitustaulussa ikäviä kokonaisuuden pilaavia täpliä.

     Ilman lobbareiden kilpajuoksuakin syntyy yleisluonteisen ohjelman toteuttamisesta ongelma.
Saattaa olla, että tähän tyssää hallituksen strategien johtaminen.

     Jos hallitusohjelmassa annetaan vain suuntia ja suuria 200 000 työpaikan luomistavoitteita, hallituksen pitää delegoida yksityiskohtien suunnittelu ja toteuttaminen yritysmäiseen tapaan itsenäisille divisiooneille, käytännössä miniteriöryhmille.

     Tämä johtaa ongelmiin: kuka niitä johtaa, mikä on ministeriön ja asianomaisen ministeriöryhmän työjako ja budjettivalta, mikä on ministeriöryhmän vetäjän ja ministeriöryhmään kuuluvan ministeriön ministerin vastuujako, mikä on kansliapäälliköiden asema, jne.

     Näyttää varmalta, että strategisen hallitusohjelman valmistuttua, hallitus rakentaa tärkeiden hankkeidensa salkun. Tällöin hallitusohjelman muodostuisi strategisesta ohjelmasta ja hankesalkusta. Kukin hankesalkkuun kuulava hanke organisoidaan erikseen. Hankesalkkua johtaisi talouspolittien ministerivaliokunta. Tämä saattaisi toimia.


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

3803. HS:n pilapiirros eilen ja nyt

Ehkä jotkut ovat havainneet, kuinka HS:n nykyinen pilapiirtäjä Ville Ranta ja hänen edeltäjänsä Kari Suomalainen poikkeavat  pilapiirroksiensa  ilmaisutyyleiltään kuin yö ja päivä. Suomalainen oli viivan mestari Rannan ollessa viivajoukon tulkki. Tällainen asetelma esiintyy myös monessa muussa taiteen lajissa kuten esimerkiksi kirjallisuudessa. Kalle Päätalo oli yksinkertaisen tapahtumien moniselitteisen ja monimutkaisen kuvaamisen lyömätön kingi, kun taas Antti Tuuri niukkasanaisen kirjoittamisen prototyyppi, aivan kuin ihailemani Albert Camus, esimerkiksi Rutto romanissaan. En haluasi asua missään nimessä Rutossa kuvatussa afrikkalaisessa kaupungissa.  Reidar Säreistöniemi oli Lapin värien ponnekas airut norjalaisen Edvard Munchin taulujen tihkuessa Huuto taulussa kammottavan pelottavaa pohjattomuuden tuskaa. Mennään takaisin Ville Rantaan. Hänen vertaamisensa Kari Suomalaiseen ei tee oikeutta Villelle, sillä Kari Suomalaisen aikaan painetulla lehdellä ja tässä tapauk...

4008. Burkakielto avaa mimiikan keinoja

Burkakieltoon myönteisesti suhtautuvat perustelevat useimmiten kantansa eurooppalaisilla arvoilla tai yleisemmällä argumentilla länsimaisuudella. Näiden arvojen mukaan kuitenkin itse kullakin on vapaus pukeutua haluamallaan tavalla, kuhan noudattaa yleisiä eettisiä ehtoja. Vastahakoisesti asiaan suhtautuvat sanovat, että eurooppalaisuuteen kuuluu suvaitsevaisuus ja monimuotoisuus, mikä koskee niin ikään myös pukeutumista. Toisen ääripään edustajat kuuluttavat, ettei pankkiin voi mennä sukkahousut kasvoilla toisen ääripään julistaessa    burkan käytön kuuluvan heidän uskontoonsa ja arvomaailmaansa.  Näyttää siltä, että asiaan ei ole löydettävissä oikeaa ratkaisua. Vähemmälle huomiolle on kuitenkin jäänyt se, että mimiikka, kehonkieli kuuluu ihmisen ilmaisu- ja viestintäkeinoihin.   Toki joku voi sanoa, ettei mimiikka kuluu ilmeettömään suomalaisen bussissa istujan keinovalikkoon muuta kuin humalassa.   Silloin kun burkan käyttö on jollekin pakollinen julkisilla p...

3856. Ylen Jälkiviisaat ei meuhkannut, vaan oli Karvalan kynsien alla

Jälkiviisaat yritti olla reteellä ja laaja-alaisella päällä päättäen käsitellä koko Homo Companyin. Nato teemasta keskustellessa Janne Saarikivi nypi harvennutta kaljun alkuaan ja partaansa aivan kuin vertaillen, ovatko karvat kummassakin vielä saman harmaan sävyisä. Olihan ne, minkä teet. Jos Reetta Karvala ei olisi ollut tomera, Saarikivi olisi pitänyt meneillä olevaa aikaa outona monella tapaa. -Vasemmisto hallitus vie maamme Natoon ja joutuu tavalla tai toisella hoitamaan sairaanhoitajien lakon, totesi Saarikivi. Tämä jälkeen aina, kun Saarikivi yritti avata uuden keskustelun aiheen, Karvala torppasi se suoraryhtisenä. -Naton mennään, se on selvä, sanoi Karvala. Saarikivi venytteli pitkiä käsivarsiaan eteen ja taakse osoittaen näin, missä päin ovat imperfekti, preesens ja futuuri. Hän aloitti kuitenkin futuurista. Hän ajatteli näin. -Emme tiedä millaisia riskejä otamme mennessämme sotilasliittoon. -Yhtenä kauniina päivänä pataljoonan verran poikiamme komennetaan Kongoon, töräytti S...

Yhteydenottolomake

Nimi

Sähköposti *

Ilmoitus *