Siirry pääsisältöön

1168. Sotea maksaa mitä maksaa

     Sotessa vaikuttavuuden mittaaminen vaati suurempaa johtamisen työkalua kuin sotealueen johtaminen. Tämä näennäinen paradolsi on suuri ongelma. Vaikutukset syntyivät vuosien päästä toimenpiteistä ja ne ovat sidoksissa ulkopuolisiin tekijöihin, joita valtio, kunta, ministeriö tai sotealue eivät voi kontrolloida tai säädellä.

     Jos vahat merkit pitävät paikkansa, harvoilla sotealueen poliitikoilla on intoa jälkikäteen penkoa, mitä saatiin aikaan ja mitä kaikki maksoi. Tämä johtuu yksinkertaisesti siitä, että poliitikko lunastaa paikkansa kansalaisten äänillä, millä välttämättä ei ole mitään tekemistä vaikutusten ja kustannusten kanssa, päinvastoin. Tilannetta hankaloittaa lisää se, että yksityisten ja julkisten yksiköiden pitäisi toimia saman tehokkuusjuonen mukaan.

     Sotessa korostuukin johtavien virkamiesten rooli tuloksellisuuden ja vaikuttavuuden evaluoinnissa ja tulosten nostamista poliittisille foorumeille sen sijaan, että he esittivät vain menestystarinoitaan

     Yksi keino vaikuttavuuden arvioimiseksi kyllä on. Vaikuttavuus pitäisi saada osaksii rullaavaa suunnitteluprosessia ministeriön ja sotealueen välillä. Toinen keino on houkutella yliopistolliset keskussairaalat tähän vaativaan työhön.
 
     Tämä on erittäin haastavaa soten peruspalikoiden ollessa vielää hajaallaan. Ilman riittävää suunittelu- ja seurantajärjestelmää tilanne voi ajautua taisteluksi järjestelmän ylläpitämiseksi periaatteella: maksaa mitä maksaa
Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

4008. Burkakielto avaa mimiikan keinoja

Burkakieltoon myönteisesti suhtautuvat perustelevat useimmiten kantansa eurooppalaisilla arvoilla tai yleisemmällä argumentilla länsimaisuudella. Näiden arvojen mukaan kuitenkin itse kullakin on vapaus pukeutua haluamallaan tavalla, kuhan noudattaa yleisiä eettisiä ehtoja. Vastahakoisesti asiaan suhtautuvat sanovat, että eurooppalaisuuteen kuuluu suvaitsevaisuus ja monimuotoisuus, mikä koskee niin ikään myös pukeutumista. Toisen ääripään edustajat kuuluttavat, ettei pankkiin voi mennä sukkahousut kasvoilla toisen ääripään julistaessa    burkan käytön kuuluvan heidän uskontoonsa ja arvomaailmaansa.  Näyttää siltä, että asiaan ei ole löydettävissä oikeaa ratkaisua. Vähemmälle huomiolle on kuitenkin jäänyt se, että mimiikka, kehonkieli kuuluu ihmisen ilmaisu- ja viestintäkeinoihin.   Toki joku voi sanoa, ettei mimiikka kuluu ilmeettömään suomalaisen bussissa istujan keinovalikkoon muuta kuin humalassa.   Silloin kun burkan käyttö on jollekin pakollinen julkisilla p...
Lähetä kommentti
Lue lisää

3856. Ylen Jälkiviisaat ei meuhkannut, vaan oli Karvalan kynsien alla

Jälkiviisaat yritti olla reteellä ja laaja-alaisella päällä päättäen käsitellä koko Homo Companyin. Nato teemasta keskustellessa Janne Saarikivi nypi harvennutta kaljun alkuaan ja partaansa aivan kuin vertaillen, ovatko karvat kummassakin vielä saman harmaan sävyisä. Olihan ne, minkä teet. Jos Reetta Karvala ei olisi ollut tomera, Saarikivi olisi pitänyt meneillä olevaa aikaa outona monella tapaa. -Vasemmisto hallitus vie maamme Natoon ja joutuu tavalla tai toisella hoitamaan sairaanhoitajien lakon, totesi Saarikivi. Tämä jälkeen aina, kun Saarikivi yritti avata uuden keskustelun aiheen, Karvala torppasi se suoraryhtisenä. -Naton mennään, se on selvä, sanoi Karvala. Saarikivi venytteli pitkiä käsivarsiaan eteen ja taakse osoittaen näin, missä päin ovat imperfekti, preesens ja futuuri. Hän aloitti kuitenkin futuurista. Hän ajatteli näin. -Emme tiedä millaisia riskejä otamme mennessämme sotilasliittoon. -Yhtenä kauniina päivänä pataljoonan verran poikiamme komennetaan Kongoon, töräytti S...
Lähetä kommentti
Lue lisää

3803. HS:n pilapiirros eilen ja nyt

Ehkä jotkut ovat havainneet, kuinka HS:n nykyinen pilapiirtäjä Ville Ranta ja hänen edeltäjänsä Kari Suomalainen poikkeavat  pilapiirroksiensa  ilmaisutyyleiltään kuin yö ja päivä. Suomalainen oli viivan mestari Rannan ollessa viivajoukon tulkki. Tällainen asetelma esiintyy myös monessa muussa taiteen lajissa kuten esimerkiksi kirjallisuudessa. Kalle Päätalo oli yksinkertaisen tapahtumien moniselitteisen ja monimutkaisen kuvaamisen lyömätön kingi, kun taas Antti Tuuri niukkasanaisen kirjoittamisen prototyyppi, aivan kuin ihailemani Albert Camus, esimerkiksi Rutto romanissaan. En haluasi asua missään nimessä Rutossa kuvatussa afrikkalaisessa kaupungissa.  Reidar Säreistöniemi oli Lapin värien ponnekas airut norjalaisen Edvard Munchin taulujen tihkuessa Huuto taulussa kammottavan pelottavaa pohjattomuuden tuskaa. Mennään takaisin Ville Rantaan. Hänen vertaamisensa Kari Suomalaiseen ei tee oikeutta Villelle, sillä Kari Suomalaisen aikaan painetulla lehdellä ja tässä tapauk...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Yhteydenottolomake

Nimi

Sähköposti *

Ilmoitus *