Päivän HS:n pääkirjoitussivulla on Sami Moision ajatuksia
herättävä artikkeli alueellisesta itsehallinnosta. Tätä hän perustelee
OECD-maiden ja Ruotsin esimerkeillä ja Suomessa viime vuosina tapahtuneella
keskushallinnon otteen vahvistumisella.
Hän ei esitä mitään konkreettista mallia eikä minkään jo
olemassa olevien alueorganisaatioiden lakkauttamista. Hän ei pidä uusia
sote-alueita riittävän alueellisina eikä demokraattisina itsehallinnollisina yksikköinä.
Maassamme on jo nyt 18 maakuntien liittoa, joiden vastuulla
on aluekehitys, kaavoitus ja kansainvälinen toiminta. Henkilömäärä on noin
1500.
Keskusjohtoisuus on kasvamassa. Ollaan muodostamassa vahvaa
pääministerin kansliassa toimivaa ja vaikuttavaa hyvin resursoitua asiantuntijayksikköä.
Tätä on aina perään kuulutettu. Tulevat sote-alueet ovat viime kädessä valtion
ohjauksessa. Kunnilta viedään valtaa. Ministeriöt ohjaavat suoraan elyjä
(vanhoja piirihallintoyksiköitä). Lääninhallituksia ei enää ole.
Paineita alueellisten edustuksellisien alueyksiköiden
perustamiseen siis. Vaasan seudulle kaavaillaan seudullisen aluehallinnon
perustamista, jota ohjaisi vaaleilla valittu elin. Sillä olisi oma budjettinsa.
Tehtävinä olisivat aluekehitys, yhteisöllisyyden lisääminen ja monipuolistaminen
ja jonkin asteinen palvelutuotanto.
Moision näkemykset liikkuvat yleisellä tasolla. Hyvä näin,
sillä ei ole tarpeen lukkiutua mihinkään konkreettiseen malliin. Yliopistoihmisiä
on usein moitittu siitä, etteivät he osallistu ja tuo näkemyksiään yhteiskunnalliseen
keskusteluun. Moision kirjoitus on siksikin ajan kohtainen. Ajan kohtaisuutta
lisää myös se, että maakunnissa on patoutuneita paineita murtaa demokraattisin
keinoin keskusjohtoisuuden eri haaroja. Lähestyvät vaalit vain kiihdyttävät
teemasta keskustelua.
Ehkä jotkut ovat havainneet, kuinka HS:n nykyinen pilapiirtäjä Ville Ranta ja hänen edeltäjänsä Kari Suomalainen poikkeavat pilapiirroksiensa ilmaisutyyleiltään kuin yö ja päivä. Suomalainen oli viivan mestari Rannan ollessa viivajoukon tulkki. Tällainen asetelma esiintyy myös monessa muussa taiteen lajissa kuten esimerkiksi kirjallisuudessa. Kalle Päätalo oli yksinkertaisen tapahtumien moniselitteisen ja monimutkaisen kuvaamisen lyömätön kingi, kun taas Antti Tuuri niukkasanaisen kirjoittamisen prototyyppi, aivan kuin ihailemani Albert Camus, esimerkiksi Rutto romanissaan. En haluasi asua missään nimessä Rutossa kuvatussa afrikkalaisessa kaupungissa. Reidar Säreistöniemi oli Lapin värien ponnekas airut norjalaisen Edvard Munchin taulujen tihkuessa Huuto taulussa kammottavan pelottavaa pohjattomuuden tuskaa. Mennään takaisin Ville Rantaan. Hänen vertaamisensa Kari Suomalaiseen ei tee oikeutta Villelle, sillä Kari Suomalaisen aikaan painetulla lehdellä ja tässä tapauk...
Kommentit
Lähetä kommentti