Päivän HS:n pääkirjoitussivulla on Sami Moision ajatuksia
herättävä artikkeli alueellisesta itsehallinnosta. Tätä hän perustelee
OECD-maiden ja Ruotsin esimerkeillä ja Suomessa viime vuosina tapahtuneella
keskushallinnon otteen vahvistumisella.
Hän ei esitä mitään konkreettista mallia eikä minkään jo
olemassa olevien alueorganisaatioiden lakkauttamista. Hän ei pidä uusia
sote-alueita riittävän alueellisina eikä demokraattisina itsehallinnollisina yksikköinä.
Maassamme on jo nyt 18 maakuntien liittoa, joiden vastuulla
on aluekehitys, kaavoitus ja kansainvälinen toiminta. Henkilömäärä on noin
1500.
Keskusjohtoisuus on kasvamassa. Ollaan muodostamassa vahvaa
pääministerin kansliassa toimivaa ja vaikuttavaa hyvin resursoitua asiantuntijayksikköä.
Tätä on aina perään kuulutettu. Tulevat sote-alueet ovat viime kädessä valtion
ohjauksessa. Kunnilta viedään valtaa. Ministeriöt ohjaavat suoraan elyjä
(vanhoja piirihallintoyksiköitä). Lääninhallituksia ei enää ole.
Paineita alueellisten edustuksellisien alueyksiköiden
perustamiseen siis. Vaasan seudulle kaavaillaan seudullisen aluehallinnon
perustamista, jota ohjaisi vaaleilla valittu elin. Sillä olisi oma budjettinsa.
Tehtävinä olisivat aluekehitys, yhteisöllisyyden lisääminen ja monipuolistaminen
ja jonkin asteinen palvelutuotanto.
Moision näkemykset liikkuvat yleisellä tasolla. Hyvä näin,
sillä ei ole tarpeen lukkiutua mihinkään konkreettiseen malliin. Yliopistoihmisiä
on usein moitittu siitä, etteivät he osallistu ja tuo näkemyksiään yhteiskunnalliseen
keskusteluun. Moision kirjoitus on siksikin ajan kohtainen. Ajan kohtaisuutta
lisää myös se, että maakunnissa on patoutuneita paineita murtaa demokraattisin
keinoin keskusjohtoisuuden eri haaroja. Lähestyvät vaalit vain kiihdyttävät
teemasta keskustelua.
Kokouksen jälkeen Pekka leikkisään sävyyn luovutti työhuoneensa käyttööni sihteerinsä Pirkko Piiraisen nyökätessä vieressään ja sanoi siirtyneensä jo työskentelemään käytävän toiselle puolelle omaan projektityöhönsä. Hallinnon kehittämisen ministerivalionkunnan asiantuntijajäsenyys oli yksi tärkeimmistä tehtävistäni. Sirpa Kekkonen, jolla oli huone samalla käytävällä, toimi valiokunnan sihteerinä. Miettiessäni, mihin ripustan anopilta saamani taulun, Pirkko tuli viereeni kummallisen näköisenä seisten ääneti pitkään tauluani tarkkaillen. Seinässä oli valmis jykevä ruuvi kuin tehty taululleni, joka oli aina kulkenut mukanani vaihtaessani työhuonetta. Pirkko kävi välillä omassa huoneessaan ja tuli uudestaan seuraamaan tauluprojektiani tuijottaen ääneti vankkaa ruuvia kuin hämärän haamua. Jätin tukevakehyksisen taulun nojaamaan seinää vasten ja ryhdyn järjestelemään papereitani. Parin viikon päästä Pirkko varovaisin sanakääntein kertoi jonkin arvokkaan taulun kadonneen huoneestani j...
Kommentit
Lähetä kommentti