Siirry pääsisältöön

1134. Maakuntien itsehallintoa kilo kaupalla

     Päivän HS:n pääkirjoitussivulla on Sami Moision ajatuksia herättävä artikkeli alueellisesta itsehallinnosta. Tätä hän perustelee OECD-maiden ja Ruotsin esimerkeillä ja Suomessa viime vuosina tapahtuneella keskushallinnon otteen vahvistumisella.

     Hän ei esitä mitään konkreettista mallia eikä minkään jo olemassa olevien alueorganisaatioiden lakkauttamista. Hän ei pidä uusia sote-alueita riittävän alueellisina eikä demokraattisina  itsehallinnollisina yksikköinä.

     Maassamme on jo nyt 18 maakuntien liittoa, joiden vastuulla on aluekehitys, kaavoitus ja kansainvälinen toiminta. Henkilömäärä on noin 1500.

     Keskusjohtoisuus on kasvamassa. Ollaan muodostamassa vahvaa pääministerin kansliassa toimivaa ja vaikuttavaa hyvin resursoitua asiantuntijayksikköä. Tätä on aina perään kuulutettu. Tulevat sote-alueet ovat viime kädessä valtion ohjauksessa. Kunnilta viedään valtaa. Ministeriöt ohjaavat suoraan elyjä (vanhoja piirihallintoyksiköitä). Lääninhallituksia ei enää ole.

     Paineita alueellisten edustuksellisien alueyksiköiden perustamiseen siis. Vaasan seudulle kaavaillaan seudullisen aluehallinnon perustamista, jota ohjaisi vaaleilla valittu elin. Sillä olisi oma budjettinsa. Tehtävinä olisivat aluekehitys, yhteisöllisyyden lisääminen ja monipuolistaminen ja jonkin asteinen palvelutuotanto.

     Moision näkemykset liikkuvat yleisellä tasolla. Hyvä näin, sillä ei ole tarpeen lukkiutua mihinkään konkreettiseen malliin. Yliopistoihmisiä on usein moitittu siitä, etteivät he osallistu ja tuo näkemyksiään yhteiskunnalliseen keskusteluun. Moision kirjoitus on siksikin ajan kohtainen. Ajan kohtaisuutta lisää myös se, että maakunnissa on patoutuneita paineita murtaa demokraattisin keinoin keskusjohtoisuuden eri haaroja. Lähestyvät vaalit vain kiihdyttävät teemasta keskustelua.


 

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

4008. Burkakielto avaa mimiikan keinoja

Burkakieltoon myönteisesti suhtautuvat perustelevat useimmiten kantansa eurooppalaisilla arvoilla tai yleisemmällä argumentilla länsimaisuudella. Näiden arvojen mukaan kuitenkin itse kullakin on vapaus pukeutua haluamallaan tavalla, kuhan noudattaa yleisiä eettisiä ehtoja. Vastahakoisesti asiaan suhtautuvat sanovat, että eurooppalaisuuteen kuuluu suvaitsevaisuus ja monimuotoisuus, mikä koskee niin ikään myös pukeutumista. Toisen ääripään edustajat kuuluttavat, ettei pankkiin voi mennä sukkahousut kasvoilla toisen ääripään julistaessa    burkan käytön kuuluvan heidän uskontoonsa ja arvomaailmaansa.  Näyttää siltä, että asiaan ei ole löydettävissä oikeaa ratkaisua. Vähemmälle huomiolle on kuitenkin jäänyt se, että mimiikka, kehonkieli kuuluu ihmisen ilmaisu- ja viestintäkeinoihin.   Toki joku voi sanoa, ettei mimiikka kuluu ilmeettömään suomalaisen bussissa istujan keinovalikkoon muuta kuin humalassa.   Silloin kun burkan käyttö on jollekin pakollinen julkisilla p...

3856. Ylen Jälkiviisaat ei meuhkannut, vaan oli Karvalan kynsien alla

Jälkiviisaat yritti olla reteellä ja laaja-alaisella päällä päättäen käsitellä koko Homo Companyin. Nato teemasta keskustellessa Janne Saarikivi nypi harvennutta kaljun alkuaan ja partaansa aivan kuin vertaillen, ovatko karvat kummassakin vielä saman harmaan sävyisä. Olihan ne, minkä teet. Jos Reetta Karvala ei olisi ollut tomera, Saarikivi olisi pitänyt meneillä olevaa aikaa outona monella tapaa. -Vasemmisto hallitus vie maamme Natoon ja joutuu tavalla tai toisella hoitamaan sairaanhoitajien lakon, totesi Saarikivi. Tämä jälkeen aina, kun Saarikivi yritti avata uuden keskustelun aiheen, Karvala torppasi se suoraryhtisenä. -Naton mennään, se on selvä, sanoi Karvala. Saarikivi venytteli pitkiä käsivarsiaan eteen ja taakse osoittaen näin, missä päin ovat imperfekti, preesens ja futuuri. Hän aloitti kuitenkin futuurista. Hän ajatteli näin. -Emme tiedä millaisia riskejä otamme mennessämme sotilasliittoon. -Yhtenä kauniina päivänä pataljoonan verran poikiamme komennetaan Kongoon, töräytti S...

3803. HS:n pilapiirros eilen ja nyt

Ehkä jotkut ovat havainneet, kuinka HS:n nykyinen pilapiirtäjä Ville Ranta ja hänen edeltäjänsä Kari Suomalainen poikkeavat  pilapiirroksiensa  ilmaisutyyleiltään kuin yö ja päivä. Suomalainen oli viivan mestari Rannan ollessa viivajoukon tulkki. Tällainen asetelma esiintyy myös monessa muussa taiteen lajissa kuten esimerkiksi kirjallisuudessa. Kalle Päätalo oli yksinkertaisen tapahtumien moniselitteisen ja monimutkaisen kuvaamisen lyömätön kingi, kun taas Antti Tuuri niukkasanaisen kirjoittamisen prototyyppi, aivan kuin ihailemani Albert Camus, esimerkiksi Rutto romanissaan. En haluasi asua missään nimessä Rutossa kuvatussa afrikkalaisessa kaupungissa.  Reidar Säreistöniemi oli Lapin värien ponnekas airut norjalaisen Edvard Munchin taulujen tihkuessa Huuto taulussa kammottavan pelottavaa pohjattomuuden tuskaa. Mennään takaisin Ville Rantaan. Hänen vertaamisensa Kari Suomalaiseen ei tee oikeutta Villelle, sillä Kari Suomalaisen aikaan painetulla lehdellä ja tässä tapauk...

Yhteydenottolomake

Nimi

Sähköposti *

Ilmoitus *