Eilen tv:ssä kokoomuksen Sasi pohdiskeli soten siirtämistä
seuraavalle hallitukselle. Perusteluina olivat, että sote vaatii perustuslain
tarkistamista tältä osin ja yksityissektorin aseman uudelleen arviointia
sotessa. Ensin mainittu pitää paikkansa.
Tähän voidaan sanoa, että puolueiden keväällä sopimassa
pääratkaisussa sotealueet tekevät itsenäisesti päätökset, mistä palveluja
ostetaan. Tällöin sekä julkisen että yrityssektorin terveyspalveluyksiköt ovat
samassa asemassa. Tämä ei näytä riittävän kokoomukselle, ei yksityissektorin
terveysjohtajille eikä kokoomuksen tämä asian lobbareille.
Kysyttäessä Sasilta, miten hintoja valvotaan tilanteessa, kun
on suuret hintaerot yksityisen ja julkisen sektorin väillä. Sasi vastasi, että valvonnalla kontrolloidaan
laatua ja hintoja.
Tämä ei tule onnistumaan kuin teoriassa. Siitä on tuoreita
esimerkkejä- Kun kunnille annettiin toimintavapautta palvelujensa tuottamisessa,
palveluerot kasvoivat valtaviksi. Luotettiin, että jälkikäteen toteutettu
valvonta ja informaatio-ohjaus riittävät. Eivät riittäneet..
Samoin käy sotessa. Soten tarvitsemia laatumittareita ja
kustannuslaskentaa ei ole olemassa. Jo tämä riittää romuttamaan koko soten.
Olisi kaikin puolin järkevää ensin kokeilla ”uutta” sotea jolloin
sotealueella, ja tästä saatujen kokemusten perusteella laajentaa se koko valtakunnan
kattavaksi.
Kokouksen jälkeen Pekka leikkisään sävyyn luovutti työhuoneensa käyttööni sihteerinsä Pirkko Piiraisen nyökätessä vieressään ja sanoi siirtyneensä jo työskentelemään käytävän toiselle puolelle omaan projektityöhönsä. Hallinnon kehittämisen ministerivalionkunnan asiantuntijajäsenyys oli yksi tärkeimmistä tehtävistäni. Sirpa Kekkonen, jolla oli huone samalla käytävällä, toimi valiokunnan sihteerinä. Miettiessäni, mihin ripustan anopilta saamani taulun, Pirkko tuli viereeni kummallisen näköisenä seisten ääneti pitkään tauluani tarkkaillen. Seinässä oli valmis jykevä ruuvi kuin tehty taululleni, joka oli aina kulkenut mukanani vaihtaessani työhuonetta. Pirkko kävi välillä omassa huoneessaan ja tuli uudestaan seuraamaan tauluprojektiani tuijottaen ääneti vankkaa ruuvia kuin hämärän haamua. Jätin tukevakehyksisen taulun nojaamaan seinää vasten ja ryhdyn järjestelemään papereitani. Parin viikon päästä Pirkko varovaisin sanakääntein kertoi jonkin arvokkaan taulun kadonneen huoneestani j...
Kommentit
Lähetä kommentti