1137. Päivän HS:n H. Saavalaisen artikkeli tuulivoimalan melusta – tuulesta temmattu

     Artikkeli on pääsivun siinä osassa, jonka kirjoituksia kirjoittaja perustelee milloin mihin perustuen. Tänään oli poikkeus, sillä Heli Saavalisen artikkeli ei perustunut mihinkään.

     Melu ei ole tunneasia. Sen tasoa voidaan  mitata. Jossain määrin eri ihmiset saattavat kokea melun eri tavalla. Joka tapauksessa mentäessä tarpeeksi korkealle desibelitasolle kaikki kärsivät melusta. Niin ei ole esimerkiksi tunteisiin vetoava taide. Olkoot taulu,  kuinka taiteellinen tahansa, taju ei mene. Kovassa melussa näin käy.

     Amerikkalaisilla insinööritutkijoilla 1960-luvulla oli lentokenttien meluarvioinneissaan tapana panna melu yksilöllisen kokemuksen piikkiin. Finavian lupahakemuksissa käytettiin vielä 1990-luvulla saamaa argumentointia. Jos joku kärsi melusta, se oli suurelta heidän psyykeen vika. Saavalainen käyttää artikkelissaan samaa korttia ja tuulivoimayhdistyksen kyselyjä.

     Tämä kysely on saama tasoa, kun Finavialta kysytään lentomelun haitoista. Niitä ei kuulemma paljon ole ja eri yksilöt kokevat melun eri tavalla.

     On erikoista, että Finavian kestitsemät lentomelualueen omakotitaloyhdistykset eivät kerro kannanotoissaan lentomelusta mitään.

     Saamaa suuntaan ollaan menossa tuulivoimalamelussa. Kun terveystutkimus Helsinki-Vantaa lentokentän lentomelualueiden asukkaiden kuolleisuudesta ja sairauksista verrokkialueeseen verrattuna saadaan, osa totuudesta paljastuu.

     Ongelmana kuitenkin näyttää olevan, että luvatusta tutkimuksesta ei kuulu mitään.