Artikkeli on pääsivun siinä osassa, jonka kirjoituksia
kirjoittaja perustelee milloin mihin perustuen. Tänään oli poikkeus, sillä Heli
Saavalisen artikkeli ei perustunut mihinkään.
Melu ei ole tunneasia. Sen tasoa voidaan mitata. Jossain määrin eri ihmiset saattavat
kokea melun eri tavalla. Joka tapauksessa mentäessä tarpeeksi korkealle
desibelitasolle kaikki kärsivät melusta. Niin ei ole esimerkiksi tunteisiin
vetoava taide. Olkoot taulu, kuinka taiteellinen
tahansa, taju ei mene. Kovassa melussa näin käy.
Amerikkalaisilla insinööritutkijoilla 1960-luvulla oli
lentokenttien meluarvioinneissaan tapana panna melu yksilöllisen kokemuksen
piikkiin. Finavian lupahakemuksissa käytettiin vielä 1990-luvulla saamaa
argumentointia. Jos joku kärsi melusta, se oli suurelta heidän psyykeen vika. Saavalainen
käyttää artikkelissaan samaa korttia ja tuulivoimayhdistyksen kyselyjä.
Tämä kysely on saama tasoa, kun Finavialta kysytään
lentomelun haitoista. Niitä ei kuulemma paljon ole ja eri yksilöt kokevat melun
eri tavalla.
On erikoista, että Finavian kestitsemät lentomelualueen
omakotitaloyhdistykset eivät kerro kannanotoissaan lentomelusta mitään.
Saamaa suuntaan ollaan menossa tuulivoimalamelussa. Kun
terveystutkimus Helsinki-Vantaa lentokentän lentomelualueiden asukkaiden kuolleisuudesta
ja sairauksista verrokkialueeseen verrattuna saadaan, osa totuudesta paljastuu.
Ongelmana kuitenkin näyttää olevan, että luvatusta
tutkimuksesta ei kuulu mitään.
Burkakieltoon myönteisesti suhtautuvat perustelevat useimmiten kantansa eurooppalaisilla arvoilla tai yleisemmällä argumentilla länsimaisuudella. Näiden arvojen mukaan kuitenkin itse kullakin on vapaus pukeutua haluamallaan tavalla, kuhan noudattaa yleisiä eettisiä ehtoja. Vastahakoisesti asiaan suhtautuvat sanovat, että eurooppalaisuuteen kuuluu suvaitsevaisuus ja monimuotoisuus, mikä koskee niin ikään myös pukeutumista. Toisen ääripään edustajat kuuluttavat, ettei pankkiin voi mennä sukkahousut kasvoilla toisen ääripään julistaessa burkan käytön kuuluvan heidän uskontoonsa ja arvomaailmaansa. Näyttää siltä, että asiaan ei ole löydettävissä oikeaa ratkaisua. Vähemmälle huomiolle on kuitenkin jäänyt se, että mimiikka, kehonkieli kuuluu ihmisen ilmaisu- ja viestintäkeinoihin. Toki joku voi sanoa, ettei mimiikka kuluu ilmeettömään suomalaisen bussissa istujan keinovalikkoon muuta kuin humalassa. Silloin kun burkan käyttö on jollekin pakollinen julkisilla p...
Kommentit
Lähetä kommentti