Artikkeli on pääsivun siinä osassa, jonka kirjoituksia
kirjoittaja perustelee milloin mihin perustuen. Tänään oli poikkeus, sillä Heli
Saavalisen artikkeli ei perustunut mihinkään.
Melu ei ole tunneasia. Sen tasoa voidaan mitata. Jossain määrin eri ihmiset saattavat
kokea melun eri tavalla. Joka tapauksessa mentäessä tarpeeksi korkealle
desibelitasolle kaikki kärsivät melusta. Niin ei ole esimerkiksi tunteisiin
vetoava taide. Olkoot taulu, kuinka taiteellinen
tahansa, taju ei mene. Kovassa melussa näin käy.
Amerikkalaisilla insinööritutkijoilla 1960-luvulla oli
lentokenttien meluarvioinneissaan tapana panna melu yksilöllisen kokemuksen
piikkiin. Finavian lupahakemuksissa käytettiin vielä 1990-luvulla saamaa
argumentointia. Jos joku kärsi melusta, se oli suurelta heidän psyykeen vika. Saavalainen
käyttää artikkelissaan samaa korttia ja tuulivoimayhdistyksen kyselyjä.
Tämä kysely on saama tasoa, kun Finavialta kysytään
lentomelun haitoista. Niitä ei kuulemma paljon ole ja eri yksilöt kokevat melun
eri tavalla.
On erikoista, että Finavian kestitsemät lentomelualueen
omakotitaloyhdistykset eivät kerro kannanotoissaan lentomelusta mitään.
Saamaa suuntaan ollaan menossa tuulivoimalamelussa. Kun
terveystutkimus Helsinki-Vantaa lentokentän lentomelualueiden asukkaiden kuolleisuudesta
ja sairauksista verrokkialueeseen verrattuna saadaan, osa totuudesta paljastuu.
Ongelmana kuitenkin näyttää olevan, että luvatusta
tutkimuksesta ei kuulu mitään.
Ehkä jotkut ovat havainneet, kuinka HS:n nykyinen pilapiirtäjä Ville Ranta ja hänen edeltäjänsä Kari Suomalainen poikkeavat pilapiirroksiensa ilmaisutyyleiltään kuin yö ja päivä. Suomalainen oli viivan mestari Rannan ollessa viivajoukon tulkki. Tällainen asetelma esiintyy myös monessa muussa taiteen lajissa kuten esimerkiksi kirjallisuudessa. Kalle Päätalo oli yksinkertaisen tapahtumien moniselitteisen ja monimutkaisen kuvaamisen lyömätön kingi, kun taas Antti Tuuri niukkasanaisen kirjoittamisen prototyyppi, aivan kuin ihailemani Albert Camus, esimerkiksi Rutto romanissaan. En haluasi asua missään nimessä Rutossa kuvatussa afrikkalaisessa kaupungissa. Reidar Säreistöniemi oli Lapin värien ponnekas airut norjalaisen Edvard Munchin taulujen tihkuessa Huuto taulussa kammottavan pelottavaa pohjattomuuden tuskaa. Mennään takaisin Ville Rantaan. Hänen vertaamisensa Kari Suomalaiseen ei tee oikeutta Villelle, sillä Kari Suomalaisen aikaan painetulla lehdellä ja tässä tapauk...
Kommentit
Lähetä kommentti