1128. Tahtotilaa tarjolla – konsultit vs kirjailijat

     Ei ole sattuma, että Kjell Vestån uuden kirjan nimi on Kangastus 38. Vuosi 1938 oli ajanjakso, jossa hirvittävät tavoitteet alkoivat purkautua. Kuin vastakohtana tälle Vestö on sijottanut kangastuksen toiseenkin merkitykseen suositun schlagerin nimenä, suomalaiseen. Kirjailija maalaakin leveästi.

     Kun sana tahtotila mainitaan, se saa usein peräänsä  lausujansa  hyveellisen tuntuisen katseen ja toiveen, että se synyttäisi kuulijassaan pahaa omatuntoa kolkuttavan tunteen.

     Jostain syystä konsultit ovat onnistuneet lanseeraamaan tahtotilan käyttäjiksi poliitikot ja muutoin korkeassa asemassa piskahtelevat johtajat. Ja niinpä tietysi, jääkiekkoyhteisö on sen ilman katkeruutta kirjoittanut pysyvästi fläppitauluunsa.

     Tahtotila on, ilman, että epäilee itseään kypsymättömäksi, hyvällä mielikuvituksella varustetun henkilön mielestä laajenpi käsite kuin tavoite. Se sulkee samoin ajattelvat tahtoonsa ja tilaansa.  Ja jos vielä riikkammiin annetaan mielen kirmata, päädytään huimaan supervoimaan, joka kääntää kivet ja pellot nurin muuttamalla muotoaan, mutta sälyttämällä tilavuutensa. Siis ehtymätön iki-liikkuja.

     Ankaruus harvon kantaa hedelmää mielipide-eroja ratkottaessa.  Vestö kirjailijana kangastus on rikkaus, konsultille se on ajan kuvaann kuuluva välttämättömyys.