Suuressa mittakaavassa Yhdysvaltain eurooppa -politiikassa ei
ole tapahtunut muutoksia, vaikka maa on jonkin verran lisännyt mielenkiintoa
Tyynen valtameren suuntaan. Euroopan suuri haaste kohdistuu sen Venäjä-suhteisiin.
USA:n hegemonian jatkuva kasvaminen on tosiasia. Aikaisempien
valtakeinojen rinnalle maa kehittänyt aivan uudelle tasolle BIG DATA:n
soveltamisen ja avaruus teknologian käytön sotilaallisiin tarkoituksiin. Uusimpana
keinona on valtaviin mittasuhteisiin kasvanut lennokkisota. Tämä sota ei ole
leikkisotaa. Se on ohjussotaa valtameren takaa bunkkereista.
Eurooppalaisuus on erilaista kuin pohjois-amerikkalaisuus.
Se on sitä jo lähtökohdiltaan. Eurooppalaisuus on kasvanut Jerusalemin, Ateenan
ja Rooman valtakunnan kautta omaleimaiseksi kulttuuriksi. Sen ikivanhat
yliopistot Kreikasta Reinille ovat edustaneet tieteiden ja taiteiden kärkeä
maailmassa. Eurooppalaisuus on pystynyt vuosisatoja jatkuvasti uudistumaan ja
luomaan uutta tekniikkaa.
Vaikka USA on käynyt läpi kivuliaan sisällissodan ja kutsumuskohtalon nimissä ottanut maita
haltuunsa, tämä on vaatimatonta verrattuna Eurooppaan.
Euroopalla on 2000 vuoden kokemus sotimisesta, siirtomaavallasta,
kristinuskosta, valtioiden muodostamisesta ja yhdistämisestä, valehtelusta ja juonitteluista.
Se on oppinut kantapään kautta ymmärtämään rauhan tärkeyttä. Se on oppinut
elämään erilaisten ihmisryhmien ja elämän tapojen ja vivahteiden kanssa.
EU:n kautta tapahtuva Euroopan vahvistamien ja rauhan työ ovat ainoita realistisia keinoja edistää
tasapainoista elämää tällä maapallon kolkalla.
Ehkä jotkut ovat havainneet, kuinka HS:n nykyinen pilapiirtäjä Ville Ranta ja hänen edeltäjänsä Kari Suomalainen poikkeavat pilapiirroksiensa ilmaisutyyleiltään kuin yö ja päivä. Suomalainen oli viivan mestari Rannan ollessa viivajoukon tulkki. Tällainen asetelma esiintyy myös monessa muussa taiteen lajissa kuten esimerkiksi kirjallisuudessa. Kalle Päätalo oli yksinkertaisen tapahtumien moniselitteisen ja monimutkaisen kuvaamisen lyömätön kingi, kun taas Antti Tuuri niukkasanaisen kirjoittamisen prototyyppi, aivan kuin ihailemani Albert Camus, esimerkiksi Rutto romanissaan. En haluasi asua missään nimessä Rutossa kuvatussa afrikkalaisessa kaupungissa. Reidar Säreistöniemi oli Lapin värien ponnekas airut norjalaisen Edvard Munchin taulujen tihkuessa Huuto taulussa kammottavan pelottavaa pohjattomuuden tuskaa. Mennään takaisin Ville Rantaan. Hänen vertaamisensa Kari Suomalaiseen ei tee oikeutta Villelle, sillä Kari Suomalaisen aikaan painetulla lehdellä ja tässä tapauk...
Kommentit
Lähetä kommentti