Borgin tulisi muistaa suomalaisen mielenlaadun eräs sopukka.
Suomalaiseen totuuteen sisältyy aina tietty annos katkeruutta. Tämän tietäen Borg
ei varmaankaan halua alkaa hallita näyttämöä. Siitä huolimatta hän joutuu
ennemmin tai myöhemmin median keskipisteeseen ja suututtaa osan
valtapoliitikkoja.
Yleensä konsultti ei tee esityksiä arvottavissa
kysymyksissä, mutta Borg joutuu näin tekemään. Borgin konsultointia helpottaa se,
että arvottamisesta on sovittu jo etukäteen ja työn laatu edellyttää arvovalintoja.
Periaatteessa tiedon lisääminen on aina hyväksi. Tiedon
käyttökelpoisuus riippuu kuitenkin olennaisesti siitä, minkä merkityksen se saa
tilaajassaan ja vastaanottajissaan. Stubbin ja yleensäkin kokoomuksen
viitekehykseen Borgin ajatusmaailma näyttää sopivan ja todennäköisesti raportti
miellyttää puoluetta.
Ongelma on siinä, että muut puolueet ja alan asiantuntijat
tuntevat itsensä tuleen syrjäytetyiksi asiassa, jossa maa on täynnä oman
puoleen ja muita asiantuntijoita. Maa on pullollaan tähän aiheen raportteja.
Poliittisesti toisin ajattelijat ovat sitoutuneet enemmän tai vähemmän lujasti
omiin viitekehyksiinsä, joissa jo tunne syistä ei välttämättä ole tilaa Borgin
ajatuksille. Tieto ei saa merkitystä.
Hallinnollinen konsultointi on aivan eri asia kuin poliittinen
konsultointi. Yhtäkkiä ei tule mieleen tilannetta, jossa näin olisi menetelty
viime vuosina. Tahdottiinpa tai ei tällaiseen konsultintiin liittyy lähes aina
ulkopoliittisia sävyjä.
Kokouksen jälkeen Pekka leikkisään sävyyn luovutti työhuoneensa käyttööni sihteerinsä Pirkko Piiraisen nyökätessä vieressään ja sanoi siirtyneensä jo työskentelemään käytävän toiselle puolelle omaan projektityöhönsä. Hallinnon kehittämisen ministerivalionkunnan asiantuntijajäsenyys oli yksi tärkeimmistä tehtävistäni. Sirpa Kekkonen, jolla oli huone samalla käytävällä, toimi valiokunnan sihteerinä. Miettiessäni, mihin ripustan anopilta saamani taulun, Pirkko tuli viereeni kummallisen näköisenä seisten ääneti pitkään tauluani tarkkaillen. Seinässä oli valmis jykevä ruuvi kuin tehty taululleni, joka oli aina kulkenut mukanani vaihtaessani työhuonetta. Pirkko kävi välillä omassa huoneessaan ja tuli uudestaan seuraamaan tauluprojektiani tuijottaen ääneti vankkaa ruuvia kuin hämärän haamua. Jätin tukevakehyksisen taulun nojaamaan seinää vasten ja ryhdyn järjestelemään papereitani. Parin viikon päästä Pirkko varovaisin sanakääntein kertoi jonkin arvokkaan taulun kadonneen huoneestani j...
Kommentit
Lähetä kommentti