Borgin tulisi muistaa suomalaisen mielenlaadun eräs sopukka.
Suomalaiseen totuuteen sisältyy aina tietty annos katkeruutta. Tämän tietäen Borg
ei varmaankaan halua alkaa hallita näyttämöä. Siitä huolimatta hän joutuu
ennemmin tai myöhemmin median keskipisteeseen ja suututtaa osan
valtapoliitikkoja.
Yleensä konsultti ei tee esityksiä arvottavissa
kysymyksissä, mutta Borg joutuu näin tekemään. Borgin konsultointia helpottaa se,
että arvottamisesta on sovittu jo etukäteen ja työn laatu edellyttää arvovalintoja.
Periaatteessa tiedon lisääminen on aina hyväksi. Tiedon
käyttökelpoisuus riippuu kuitenkin olennaisesti siitä, minkä merkityksen se saa
tilaajassaan ja vastaanottajissaan. Stubbin ja yleensäkin kokoomuksen
viitekehykseen Borgin ajatusmaailma näyttää sopivan ja todennäköisesti raportti
miellyttää puoluetta.
Ongelma on siinä, että muut puolueet ja alan asiantuntijat
tuntevat itsensä tuleen syrjäytetyiksi asiassa, jossa maa on täynnä oman
puoleen ja muita asiantuntijoita. Maa on pullollaan tähän aiheen raportteja.
Poliittisesti toisin ajattelijat ovat sitoutuneet enemmän tai vähemmän lujasti
omiin viitekehyksiinsä, joissa jo tunne syistä ei välttämättä ole tilaa Borgin
ajatuksille. Tieto ei saa merkitystä.
Hallinnollinen konsultointi on aivan eri asia kuin poliittinen
konsultointi. Yhtäkkiä ei tule mieleen tilannetta, jossa näin olisi menetelty
viime vuosina. Tahdottiinpa tai ei tällaiseen konsultintiin liittyy lähes aina
ulkopoliittisia sävyjä.
Ehkä jotkut ovat havainneet, kuinka HS:n nykyinen pilapiirtäjä Ville Ranta ja hänen edeltäjänsä Kari Suomalainen poikkeavat pilapiirroksiensa ilmaisutyyleiltään kuin yö ja päivä. Suomalainen oli viivan mestari Rannan ollessa viivajoukon tulkki. Tällainen asetelma esiintyy myös monessa muussa taiteen lajissa kuten esimerkiksi kirjallisuudessa. Kalle Päätalo oli yksinkertaisen tapahtumien moniselitteisen ja monimutkaisen kuvaamisen lyömätön kingi, kun taas Antti Tuuri niukkasanaisen kirjoittamisen prototyyppi, aivan kuin ihailemani Albert Camus, esimerkiksi Rutto romanissaan. En haluasi asua missään nimessä Rutossa kuvatussa afrikkalaisessa kaupungissa. Reidar Säreistöniemi oli Lapin värien ponnekas airut norjalaisen Edvard Munchin taulujen tihkuessa Huuto taulussa kammottavan pelottavaa pohjattomuuden tuskaa. Mennään takaisin Ville Rantaan. Hänen vertaamisensa Kari Suomalaiseen ei tee oikeutta Villelle, sillä Kari Suomalaisen aikaan painetulla lehdellä ja tässä tapauk...
Kommentit
Lähetä kommentti