Tänään on HS:n pääkirjotussivulla Matti Apusen artikkeli
”Sote tarvitsee oman sanakirjan”. Kuten arvata saattaa, siinä tuomitaan
hallituksen sopiman sote-ratkaisun päälinja. Kirjoitus oli EK:n linjan mukainen
ja OK. Yhteä pienenä tekijänä se on
tarkoitettu vaikuttamaan EK:n näkemysten mukaisesti tulevan hallitusohjelman sote-kirjauksiin.
Eräs kömmähdys siinä on. Apunen ilmeisesti tietoisesti
vertaa suunniteltuja kustannuksia toteutuneisiin kustannuksiin. Kyse on siitä,
että Parkanon kunnan ulkoistaessa
sote-palvelunsa Pihlajalinnalle, kunta saa siitä neljän miljoonan euron säästöt
vuodessa verrattuna kunnan nykyisiin
sosiaali- ja terveystoimen nettomenoihin.
Neuvostoliitossa mentiin vielä pidemmälle. Siellä laskettiin
kansatalouden kasvu niin, että verrattiin edellisen vuoden suunniteltuja
tuotoksia tämän vuoden suunnitelmien tuotoksiin. Näin päästin melko kivuttomasti
suurin kasvulukuihin.
Kun kyse on etujärjestöstä, tässä menettelyssä ei ole juuri
mitään moitittavaa. Häkämiehen mentyä sisäpiiritietoinen elinkeinoelämän
keskusliittoon tämän kaltaisia muitakin artikkeleja ja kannanottoja tulee EK:sta
jatkossakin julkisuuteen.
PS. Nopeasti on jäänyt unhoon Häkämiehen EK:n leipiin
siirtymiseen kohdistuva kova paheksunta. Oikeusprofessori Jukka Kekkonen piti
Häkämiehen tapaa mennä EK:oon täysin sopimattomana. Toivottavasti tällaiset
siirtymiset estävä säädös tulee voimaa jo ennen vaaleja.
Kokouksen jälkeen Pekka leikkisään sävyyn luovutti työhuoneensa käyttööni sihteerinsä Pirkko Piiraisen nyökätessä vieressään ja sanoi siirtyneensä jo työskentelemään käytävän toiselle puolelle omaan projektityöhönsä. Hallinnon kehittämisen ministerivalionkunnan asiantuntijajäsenyys oli yksi tärkeimmistä tehtävistäni. Sirpa Kekkonen, jolla oli huone samalla käytävällä, toimi valiokunnan sihteerinä. Miettiessäni, mihin ripustan anopilta saamani taulun, Pirkko tuli viereeni kummallisen näköisenä seisten ääneti pitkään tauluani tarkkaillen. Seinässä oli valmis jykevä ruuvi kuin tehty taululleni, joka oli aina kulkenut mukanani vaihtaessani työhuonetta. Pirkko kävi välillä omassa huoneessaan ja tuli uudestaan seuraamaan tauluprojektiani tuijottaen ääneti vankkaa ruuvia kuin hämärän haamua. Jätin tukevakehyksisen taulun nojaamaan seinää vasten ja ryhdyn järjestelemään papereitani. Parin viikon päästä Pirkko varovaisin sanakääntein kertoi jonkin arvokkaan taulun kadonneen huoneestani j...
Kommentit
Lähetä kommentti