Juhannuksena tulin Helille nuotion äärellä luvanneeksi tehdä lipputangon puusta, mihin Heli hymähti. Muutama kesä aiemmin laiturin tolppapuita kaataessani olin huomannut sopivan lipputankopuun alun. Nyt se oli kasvanut sopivaan mittaan. Kuorittuani puun panin rungon kuivumaan pukkien päälle, missä se alkoi muutamassa päivässä taipua kieroksi. Kääntelin sitä viikon ajan eri asentoon ja asettelin sen päälle painoja, ja siitä tuli kuin tulikin aivan suora. Höyläsin siihen pyöreän nupin. Siitä katsellessani mieleeni muistui matematiikan opintoni maagisesta pallosta: mistä tahansa suunnasta sitä katsoi, se oli aina samankaltainen. Sama pätee kaikkiin ihmisiin, kun heitä riittävän etäältä katsoo.
Karvala vetosi Kälviän kunnan kokeiluun, jossa pojat pantiin kanalaan katsomaan, kuinka kanat munivat ja pillin soidessa emäntä otti suurimmat munat ja vei ne punnittaviksi osuuskauppaan, jonka hoitaja lahjoitti ne illan hämyn tulessa ison talon palkollisille. Jäsenet Uljas, Perho ja Karvala kiivailivat, kuinka naiset ja ennen kaikkea tytöt eivät pääse eteen päin urallaan, kun pojat vievät työpaikat suuhunsa kuin mansikat metsiköstä. Tähän Uljas ehdotti, että pojille pitää perustaa oma matematiikka, joka sisältää vain ykkösiä ja nollia. Kaikki Jäsenet olivat samaa mieltä, että työssä pitää vallita tasa-arvo. Ja niinpä Uljas ehdotti, että kaikkein lantalapioiden varsi oli katkaistava saman mittaiseksi, koska kaikki tällä tavalla kaikki saisivat sontaa samalla mitalla. Tähän Karvala ei suostunut, vaan vaati superlapion käyttöön ottamista kaikille 40-vuotiaille poikamiehille, koska sillä tavalla heidän yhteiskuntakelpoisuutensa kehjettysi Ruotsin Reserviläisliiton vaatimalle tasolle. Tähä
Kommentit
Lähetä kommentti