Jos joutuisi
rekrytoiman yhteen korkeaan asiantuntijatehtävään joko Orpon tai Purran, kumman
valitsisin.
Orpo
vaikuttaa viime kuukausina olleen joko puoleen älymystön painostama, konsultin avittamana
tai muuten aloittamaan normaalista poikkeavalla otteella oman näkökulmiensa selostamisen ylhäältä päin
kertomalla jopa pitkästyttävän monisanisesti, miten tilanteeseen tultu, ketkä
ovat sen siihen tilannekuvan syypäitä. Sitten seuraa huumaava todellisuuden rojauttaminen pöytään se todellisuus, ettei
muuta ole tehtävissä, kuin valtion talouden tasapainottaminen, joka vaatii työikäisten
rutkasti runsaammin töihin saamista leikkaamalla etuuksia ja näin työhön tulon tullessa
kannattavaksi kaikille. Tämän sanoessaan hänen sanansa kirskuvat ennen
kuulemattomalta rouheella puheterapeutin laatiman ohjelman mukaan. Tällä
tavalla Orpo on muokannut kokonaishabitustaan vastaamaan kuuden miljardin
leikkausta.
Purran
vaatimattomaan ja hillittyyn esiintymiseen ja puhumiseen kätkeytyy silloin tällöin esiin pistävä
kova sävy. Purran rauhallisuus perustuu siihen, että hän hallitsee asian ja yksityiskohdat.
Hänen ei tarvitse aloittaa Orvon tavoin, että ”Minä selitän alusta lähtien
mistä tilanne johtuu.” Tämä Orvon maneeri on hänelle ajatustansa keräämistä,
koska ne eivät eräissä vaikeassa tilanteissa näytä aina olevan kasassa, mikä
Puralla taas on. Purralla on vastaan panematon tapa vastata vaikeisiin kysymyksiin,
kuten miksi leikkasitte vähätuloisilta, vaikka ennen vaaleja sanoitte päivä
vastoin. Vastatessaan tähän hän on kuin kotiäiti leipomispuuhissa, jossa
vastaussanojen viskely peittyy ei nyt pullan tuoksuun, mutta kuitenkin kysymyksen
kärki keittiössä kaventuu ei niin pahaksi kuin lamppujen loisteessa. Tämä Purran
kyky on osa hänen suurempaa joustavuutta ottaa, vastaan tyynenä, mitä tuleman
pitää eikä alkaa punoittaa, kuten Orpo. kun häneltä kysyttiin kymmenien
tuhansien eurojen kuukausipalkallisten 1000 euron kuukausi veronalennuksista.
Kommentit
Lähetä kommentti