Orpo on sen näköinen kaveri, ettei häneltä voi käsi sydämellä pyytää kuin sosiaalietuuksin leikkauksia ja silloinkin pitää kumartaa niin syvää, että hymy näy. Siis juna on fakta. Se on sen seudun politiikkojen, johtotähtenään Orpo, turhake. Se on kallis, kannattamaton ja pröystäilevä hanke läpi arvokkaiden perinne maisemien hintalappuna 2.5 miljardia euroa. Raskas tavaraliikenne kyseenalaiselta radalta puuttuisi täysin verrattuna Itä-Suomen puutavaran kiskosuoritteisiin. Maanpuolustuksen kannalta hankeen arvo on mitätön, sillä se on korvattavissa lukuisilla eri maaväylillä sekä myös merikuljetuksilla. Jos rata säästää kiireisten johtajien aikaa 40 minuuttia, niin käyttäköön hänkin aikansa preppaamalla itsenään tulevan tapaamiseen tai levätköön mielensä rauhoittamiseksi. Rata tulee koko matkan puhkomaan kauniita ja historiallisesti arvokkaat maisemia jättäen jälkeensä melun ja lukemattomat yksitasoristeykset. Kiireiset johtajat eivät käytä rataa, vaan autonkuljettaja vie stressaantuneet johtajan perille ulko-oven viereen. Tavalliselle kansalle matkaan kuluvat ylimääräiset 40 minuuttia voi hyödyntää lukemalla tai valmistautumalla esimerkiksi tenttiin Aivan tavalliselle ihmiselle on aivan samaa, kuluuko ylimääräien 40 minuuttia maisemia katsellessa vai muuten vain junan vainun sosiaalista tilannetta seuraamalla tai osallistumalla siihen.
Ehkä jotkut ovat havainneet, kuinka HS:n nykyinen pilapiirtäjä Ville Ranta ja hänen edeltäjänsä Kari Suomalainen poikkeavat pilapiirroksiensa ilmaisutyyleiltään kuin yö ja päivä. Suomalainen oli viivan mestari Rannan ollessa viivajoukon tulkki. Tällainen asetelma esiintyy myös monessa muussa taiteen lajissa kuten esimerkiksi kirjallisuudessa. Kalle Päätalo oli yksinkertaisen tapahtumien moniselitteisen ja monimutkaisen kuvaamisen lyömätön kingi, kun taas Antti Tuuri niukkasanaisen kirjoittamisen prototyyppi, aivan kuin ihailemani Albert Camus, esimerkiksi Rutto romanissaan. En haluasi asua missään nimessä Rutossa kuvatussa afrikkalaisessa kaupungissa. Reidar Säreistöniemi oli Lapin värien ponnekas airut norjalaisen Edvard Munchin taulujen tihkuessa Huuto taulussa kammottavan pelottavaa pohjattomuuden tuskaa. Mennään takaisin Ville Rantaan. Hänen vertaamisensa Kari Suomalaiseen ei tee oikeutta Villelle, sillä Kari Suomalaisen aikaan painetulla lehdellä ja tässä tapauk...
Kommentit
Lähetä kommentti