Siirry pääsisältöön

3183. Kiova Rus oli ennen Moskovaa – oblomovilainen vetelyys

Venäjän aikeita sen vallotuksissa ei voi arvioida ilman, että  tarkastellaan maan eksistentiaalisista olemusta, mikä on saanut aineksensa Iivana Julman aikakaudesta 1600-luvun vaiheista lähtien. Iivana pystyi lyömään mongoolialaisten piirityksen linnoittumalla Kazaniin. Hän ei pystynyt yrityksistään huolimatta laajentaa Venäjää Baltian suuntaan. Tämä tehtävä jäi Pietari Suurelle 1700-luvun lopulla. Joka tapauksessa Venäjällä ikiaikainen doktriini on ollut vallata maa-alueita etenkin lännessä niin paljon kuin resurssit ja otollisen tilanteet annattavat mahdollisuuksia. Sama doktriini vallistee edelleenkin.

Kun Venäjän Ukrainan sota asetetaan tähän kontekstiin, on vaivatonta ymmärtää, mistä Venäjillä on kyse tästä sodasta. Se katsoo Ukrainan kuuluvan etupiiriinsä. Tähän sisältyy historian paradoksi, siellä Venäjä sai alkunsa noin vuoden 1000 vaiheella Kiova Rus:n laajenemista kohti Moskovaa eli syyllä voidaan sanoa, että Venäjä on lähtöisin Kiovan alueelta alueen sotajoukkojen vallatessa maita kohti Moskovaa. Kiova Rus oli Konstantinopolin kanssa kilpaileva ortodoksisen uskonnon toinen keskus.

Tästä historian tosiasiasta Venäjä ei tietenkään vähät välitä, vaan on väkivalloin vallannut mustanmullan maita Krimille asti. Monet venäläiset kirjailijat kertovat, kuinka he lomailivat Krimillä lepuuttamassa hermojaan, mm Ivan Gontsarov. Hän kirjoitti mm mainion kirjan (n 1850) , jonka päähenkilö oli vatsakas herra Oblomov. Suurtilallinen Oblomov on jäänyt historiaan miehenä, joka aamuisin katsellessaan ikkunasta kadun vilinää aikoi tehdä jotakin hyvä, mutta vaipui kohta lepäämään vuoteelleen koko päiväksi palvelijoiden holhoukseen. Tästä on saanut alkunsa maailmanlaajuinen kuulu käsite oblomovilainen työtapa eli laiskuus, joka ehkä vieläkin vallitsee Venäjällä.   


Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

3803. HS:n pilapiirros eilen ja nyt

Ehkä jotkut ovat havainneet, kuinka HS:n nykyinen pilapiirtäjä Ville Ranta ja hänen edeltäjänsä Kari Suomalainen poikkeavat  pilapiirroksiensa  ilmaisutyyleiltään kuin yö ja päivä. Suomalainen oli viivan mestari Rannan ollessa viivajoukon tulkki. Tällainen asetelma esiintyy myös monessa muussa taiteen lajissa kuten esimerkiksi kirjallisuudessa. Kalle Päätalo oli yksinkertaisen tapahtumien moniselitteisen ja monimutkaisen kuvaamisen lyömätön kingi, kun taas Antti Tuuri niukkasanaisen kirjoittamisen prototyyppi, aivan kuin ihailemani Albert Camus, esimerkiksi Rutto romanissaan. En haluasi asua missään nimessä Rutossa kuvatussa afrikkalaisessa kaupungissa.  Reidar Säreistöniemi oli Lapin värien ponnekas airut norjalaisen Edvard Munchin taulujen tihkuessa Huuto taulussa kammottavan pelottavaa pohjattomuuden tuskaa. Mennään takaisin Ville Rantaan. Hänen vertaamisensa Kari Suomalaiseen ei tee oikeutta Villelle, sillä Kari Suomalaisen aikaan painetulla lehdellä ja tässä tapauk...
Lähetä kommentti
Lue lisää

4008. Burkakielto avaa mimiikan keinoja

Burkakieltoon myönteisesti suhtautuvat perustelevat useimmiten kantansa eurooppalaisilla arvoilla tai yleisemmällä argumentilla länsimaisuudella. Näiden arvojen mukaan kuitenkin itse kullakin on vapaus pukeutua haluamallaan tavalla, kuhan noudattaa yleisiä eettisiä ehtoja. Vastahakoisesti asiaan suhtautuvat sanovat, että eurooppalaisuuteen kuuluu suvaitsevaisuus ja monimuotoisuus, mikä koskee niin ikään myös pukeutumista. Toisen ääripään edustajat kuuluttavat, ettei pankkiin voi mennä sukkahousut kasvoilla toisen ääripään julistaessa    burkan käytön kuuluvan heidän uskontoonsa ja arvomaailmaansa.  Näyttää siltä, että asiaan ei ole löydettävissä oikeaa ratkaisua. Vähemmälle huomiolle on kuitenkin jäänyt se, että mimiikka, kehonkieli kuuluu ihmisen ilmaisu- ja viestintäkeinoihin.   Toki joku voi sanoa, ettei mimiikka kuluu ilmeettömään suomalaisen bussissa istujan keinovalikkoon muuta kuin humalassa.   Silloin kun burkan käyttö on jollekin pakollinen julkisilla p...
Lähetä kommentti
Lue lisää

3856. Ylen Jälkiviisaat ei meuhkannut, vaan oli Karvalan kynsien alla

Jälkiviisaat yritti olla reteellä ja laaja-alaisella päällä päättäen käsitellä koko Homo Companyin. Nato teemasta keskustellessa Janne Saarikivi nypi harvennutta kaljun alkuaan ja partaansa aivan kuin vertaillen, ovatko karvat kummassakin vielä saman harmaan sävyisä. Olihan ne, minkä teet. Jos Reetta Karvala ei olisi ollut tomera, Saarikivi olisi pitänyt meneillä olevaa aikaa outona monella tapaa. -Vasemmisto hallitus vie maamme Natoon ja joutuu tavalla tai toisella hoitamaan sairaanhoitajien lakon, totesi Saarikivi. Tämä jälkeen aina, kun Saarikivi yritti avata uuden keskustelun aiheen, Karvala torppasi se suoraryhtisenä. -Naton mennään, se on selvä, sanoi Karvala. Saarikivi venytteli pitkiä käsivarsiaan eteen ja taakse osoittaen näin, missä päin ovat imperfekti, preesens ja futuuri. Hän aloitti kuitenkin futuurista. Hän ajatteli näin. -Emme tiedä millaisia riskejä otamme mennessämme sotilasliittoon. -Yhtenä kauniina päivänä pataljoonan verran poikiamme komennetaan Kongoon, töräytti S...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Yhteydenottolomake

Nimi

Sähköposti *

Ilmoitus *