Venäjän aikeita sen vallotuksissa ei voi arvioida ilman, että tarkastellaan maan eksistentiaalisista olemusta, mikä on saanut aineksensa Iivana Julman aikakaudesta 1600-luvun vaiheista lähtien. Iivana pystyi lyömään mongoolialaisten piirityksen linnoittumalla Kazaniin. Hän ei pystynyt yrityksistään huolimatta laajentaa Venäjää Baltian suuntaan. Tämä tehtävä jäi Pietari Suurelle 1700-luvun lopulla. Joka tapauksessa Venäjällä ikiaikainen doktriini on ollut vallata maa-alueita etenkin lännessä niin paljon kuin resurssit ja otollisen tilanteet annattavat mahdollisuuksia. Sama doktriini vallistee edelleenkin.
Kun Venäjän Ukrainan
sota asetetaan tähän kontekstiin, on vaivatonta ymmärtää, mistä Venäjillä on
kyse tästä sodasta. Se katsoo Ukrainan kuuluvan etupiiriinsä. Tähän sisältyy historian
paradoksi, siellä Venäjä sai alkunsa noin vuoden 1000 vaiheella Kiova Rus:n laajenemista
kohti Moskovaa eli syyllä voidaan sanoa, että Venäjä on lähtöisin Kiovan alueelta
alueen sotajoukkojen vallatessa maita kohti Moskovaa. Kiova Rus oli Konstantinopolin kanssa kilpaileva ortodoksisen uskonnon toinen keskus.
Tästä historian
tosiasiasta Venäjä ei tietenkään vähät välitä, vaan on väkivalloin vallannut mustanmullan
maita Krimille asti. Monet venäläiset kirjailijat kertovat, kuinka he lomailivat
Krimillä lepuuttamassa hermojaan, mm Ivan Gontsarov. Hän kirjoitti mm mainion kirjan (n 1850) , jonka
päähenkilö oli vatsakas herra Oblomov. Suurtilallinen Oblomov on jäänyt historiaan miehenä,
joka aamuisin katsellessaan ikkunasta kadun vilinää aikoi tehdä jotakin hyvä, mutta
vaipui kohta lepäämään vuoteelleen koko päiväksi palvelijoiden holhoukseen. Tästä on saanut alkunsa maailmanlaajuinen kuulu käsite oblomovilainen työtapa eli laiskuus, joka ehkä vieläkin vallitsee Venäjällä.
Kommentit
Lähetä kommentti