Ennen
puhuttiin isännättömästä rahasta, kun tarkoitettiin harkinnanvaraisia ministeriön
pikkuavustuksia sinne tänne. Nyt kyse on vähintään 200 miljoonan euron suin
päin jaetusta potista yrityksille ja yhdistyksille. Esimakua on jo saatu
jääkiekkoseuroille ja huutokaupan pyörittäjälle ositetuista määrärahoista. Miksi
veromaksan pitää olla näistä esimerkeistä huolistaan? Siksi, että ne ovat
veronmaksajien rahoja, joilla Business Finland tuulettaa helikopterijakamisella.
Se tekee tämän osaksi omin päin ja osaksi kansanedustajien yhteydenottojen
perusteella. Jälkimmäinen on kuumaa kamaa kansanedustajan uudelleen valinnan
tukemisessa. Mistä mainittujen edustajien peliin puuttumisen voi päätellä? Tiedosta
ja kokemuksesta, miten aiemmista vastaavista tilanteissa demokratia on toiminut.
Itse kunkin kannatta tiedostaa, että tästä jakoprossista aikoinaan pidetään
tilintarkastus, ja niin paljon huomioita jälkitarkastus tulee nostamaan esiin, että
median on pakko kiinnostua niistä.
Burkakieltoon myönteisesti suhtautuvat perustelevat useimmiten kantansa eurooppalaisilla arvoilla tai yleisemmällä argumentilla länsimaisuudella. Näiden arvojen mukaan kuitenkin itse kullakin on vapaus pukeutua haluamallaan tavalla, kuhan noudattaa yleisiä eettisiä ehtoja. Vastahakoisesti asiaan suhtautuvat sanovat, että eurooppalaisuuteen kuuluu suvaitsevaisuus ja monimuotoisuus, mikä koskee niin ikään myös pukeutumista. Toisen ääripään edustajat kuuluttavat, ettei pankkiin voi mennä sukkahousut kasvoilla toisen ääripään julistaessa burkan käytön kuuluvan heidän uskontoonsa ja arvomaailmaansa. Näyttää siltä, että asiaan ei ole löydettävissä oikeaa ratkaisua. Vähemmälle huomiolle on kuitenkin jäänyt se, että mimiikka, kehonkieli kuuluu ihmisen ilmaisu- ja viestintäkeinoihin. Toki joku voi sanoa, ettei mimiikka kuluu ilmeettömään suomalaisen bussissa istujan keinovalikkoon muuta kuin humalassa. Silloin kun burkan käyttö on jollekin pakollinen julkisilla p...
Kommentit
Lähetä kommentti