Ennen
puhuttiin isännättömästä rahasta, kun tarkoitettiin harkinnanvaraisia ministeriön
pikkuavustuksia sinne tänne. Nyt kyse on vähintään 200 miljoonan euron suin
päin jaetusta potista yrityksille ja yhdistyksille. Esimakua on jo saatu
jääkiekkoseuroille ja huutokaupan pyörittäjälle ositetuista määrärahoista. Miksi
veromaksan pitää olla näistä esimerkeistä huolistaan? Siksi, että ne ovat
veronmaksajien rahoja, joilla Business Finland tuulettaa helikopterijakamisella.
Se tekee tämän osaksi omin päin ja osaksi kansanedustajien yhteydenottojen
perusteella. Jälkimmäinen on kuumaa kamaa kansanedustajan uudelleen valinnan
tukemisessa. Mistä mainittujen edustajien peliin puuttumisen voi päätellä? Tiedosta
ja kokemuksesta, miten aiemmista vastaavista tilanteissa demokratia on toiminut.
Itse kunkin kannatta tiedostaa, että tästä jakoprossista aikoinaan pidetään
tilintarkastus, ja niin paljon huomioita jälkitarkastus tulee nostamaan esiin, että
median on pakko kiinnostua niistä.
Ehkä jotkut ovat havainneet, kuinka HS:n nykyinen pilapiirtäjä Ville Ranta ja hänen edeltäjänsä Kari Suomalainen poikkeavat pilapiirroksiensa ilmaisutyyleiltään kuin yö ja päivä. Suomalainen oli viivan mestari Rannan ollessa viivajoukon tulkki. Tällainen asetelma esiintyy myös monessa muussa taiteen lajissa kuten esimerkiksi kirjallisuudessa. Kalle Päätalo oli yksinkertaisen tapahtumien moniselitteisen ja monimutkaisen kuvaamisen lyömätön kingi, kun taas Antti Tuuri niukkasanaisen kirjoittamisen prototyyppi, aivan kuin ihailemani Albert Camus, esimerkiksi Rutto romanissaan. En haluasi asua missään nimessä Rutossa kuvatussa afrikkalaisessa kaupungissa. Reidar Säreistöniemi oli Lapin värien ponnekas airut norjalaisen Edvard Munchin taulujen tihkuessa Huuto taulussa kammottavan pelottavaa pohjattomuuden tuskaa. Mennään takaisin Ville Rantaan. Hänen vertaamisensa Kari Suomalaiseen ei tee oikeutta Villelle, sillä Kari Suomalaisen aikaan painetulla lehdellä ja tässä tapauk...
Kommentit
Lähetä kommentti