Ihmisen esihistoria suosi
ihmistä muistelmaan ja olemaan kiitollisia tapahtumista, joista ihminen
selviytyi hengissä, voitti vihollisen tai sai runsaan saalin jaettavaksi.
Siis etupäässä ikäviä asioita. Evoluution edetessä tapahtui myös positiivia kehitysaskelia,
kuten viljellyn kehittyminen ja asettumien paikoilleen
liikkuvasta keräilytaloudesta. Syntyi siis miellyttäviä asioita
muistella, kiitollisuutta. Tästä historiasta meille useille on kuitenkin jäänyt
kiitollisuusjarru päälle. Muistelemme vai negatiivisia asioita positiivisten
sijaan. Emme ole hevin kiitollisia mistään. Joku pessimistien luonne voi kokea,
että hänen ei tarvitse olla kiitollinen mistään. Hän on itse saavuttanut kaiken
omalla työllään ja loputtomilla ponnistuksillaan. Tällainen asenne on
masentavaa suhtautumista elämään. Se voi itse aiheuttaa masennusta.
Jotkin psykologit suosittelevat
pitämään kiitollisuuskirja tai lähettämään kiitollisuuskirjeitä auttajilleen.
Esimerkiksi entisen koulun hyvä opettaja on voinut tietämättään olla
suureksi avuksi jokin oppilaan selviytymiselle koulusta. Tällöin
kiitoskirje voisi olla paikallaan. Näin voidaan vahvistaa kiitollisuuden
hyvettä. Tämä hyve meillä monella juuttuu kiinni menneisyyden
takertumiin ilman aktiivista muistelua. Kun pääsee käsiksi kiitollisuuden
hyveeseen, siitä voi nauttia yksinkin hyviä asioita vain muistelmalla,
tietysti myös ystävien seurassa. Kun pääsee kunnolla kiitollisuuden kehälle
pyörimään ja ihastelemaan menneisyyden mukavia maisemia, mieli
rauhoittuu, verenpaine laskee ja elämän laatu kaikkinensa paranee.
Kommentit
Lähetä kommentti