Alla oleva on julkaistu 19.11.2015 blogissani numerolla 1717 ja nyt se nyt on ajankohtaisempi.
Eilinen Sipilä ilmoitus eduskunnalle
sosiaali- ja terveydenhoidon uudistuksesta oli puuduttavan säännöllistä
pakinaa. Tällaista keskustelun kuuluu ollakin, kun kyseessä on
yhteiskunnallisesti vuosikymmeniin merkittävin hanke, joka yksityiskohtia ei
kukaan tietää, mutta joka on pakko toteuttaa. Uudistuksen tärkeyttä osoittaa
muiden muassa tänään HS:n mielipideosion kolme ansiokasta kirjoitusta.
Hallitukselle voidaan antaa anteeksi sen perustelut jättiprojektin
kustannussäästöistä. Se puolusteli saavutettavia 3 miljardin euron säästöjä
vuoteen 2029 mennessä valtionohjauksen tehostumisella, järjestäjien leveämmillä
hartioilla ja hoitotoimenpiteiden integraatiolla, kilpailuttamisella, laajalla
palvelupäivystyksellä sekä järjestäjän ja tuottajan erottamisella. Tämä oli
opposition mielestä pelkää sumutusta.
Se ei ollut sumutusta, vaan tosiasioiden tunnustamista
tilanteessa, jossa on parempi suunnitella sinne päin kuin yksityiskotaisesti
väärin. Johtamisteorioissa sitä kutsutaan mixed planningiksi: kokonaisvalainen
suunnitteluksi, jossa edetään osa kerrallaan.
Tällaiselle suunnittelulle on tyypillistä, että
muutokselle on selkeä monen asianosaisen tahon tunnustaman tarve itse näkyvissä
olevien toimenpiteiden ollessa kuitenkin niin monimutkaisia, että ne avautuvat
vain ryhtymällä selvittämään niitä sillä hetkellä parhaimmilta näyttävien
ratkaisujen varaan.
Tällainen eteneminen vaati projektityön hallintaa ja
erityisen voimakasta koordinaatiota ja tiedon vaihto eri osahankkeiden välillä
(Onnistuneen konsulttihankkeen toteuttaminen, Pekka Huttunen, Talentum 2003).
Sipilän projektin ongelman on sen tavoitteen
kaksijakoisuus: aluehallinnon uudistaminen ja suuri sote-reformi. Tällöin mixed
planningin vaarana on, että hanke sortuu liian monimutkaisiin samanaikaisesti
toteutettaviksi aiottuihin toimenpiteisiin, jolloin pahimmassa tapauksessa
lopputuloksena on heiveröinen kokonaisuus jokin osan toimiessa hyvin, mutta
päätarkoituksen huonosti. Tältä vältytään, jos selvästi kerrotaan, mikä ydin on
ja siihen panostetaan
Kommentit
Lähetä kommentti