Taloustieteessä
on kokonaisuudessaan jotain salamyhkäisen naurettavaa. Hohottelun kohteeksi
sitä ei tee se, että tämä tiede on joutunut kapitalismin konehuoneen ulkopuolelle,
vaan se, ettei sillä ole omaa ydintä. Jos ydintä on, se on pieni pala isosta
ytimestä, jonka olemassa olo on myös kyseenalaista. Kun sitä etsii, mielentila on
kuin miehenjurrikalla, joka menee tivoliin pohtimaan mennyttä nuoruuttaan ja pistää
kätensä taikapussin, josta voi tulla mitä tilpehööriä tahansa. Kun tivolitirehtööri avaa pussin, jokaisen
tilpehöörin sorkka sopii toisen tilpehöörin lokeroon ja kun joku raapi osaset
yhdeksi kasaksi, toinen voi koota sen toiseksi, muttei milloinkaan
samanlaiseksi kuin edellinen. Se pakenee määrittely kulutusvoiminen takaa
ajamana. Siksi tämä tiede on ainutlaatuista
eikä se milloinkaan päästä suustaan kahta eri aikaan samankaltaista
mielipidettä. Kun jokin porukka yrittää
yhdessä väkeltää sen tieteenpalikoista hyödyllistä, kiista tilpehöörien
asemasta ja kytkennöistä synnyttää raivokaan riidan. Yöllisen tappelun jäljiltä on vain skandaalin
käryä, joka pyöri vielä meuhkaajien ympärillä ajatusten pätkinä. Aamuinen
kunnossapitäjä lakaisee tantereen ja haravalla riipi härpäkkeet yhdeksi
kasaksi. Niin oli taas syntynyt päivän taloustiede.
Karvala vetosi Kälviän kunnan kokeiluun, jossa pojat pantiin kanalaan katsomaan, kuinka kanat munivat ja pillin soidessa emäntä otti suurimmat munat ja vei ne punnittaviksi osuuskauppaan, jonka hoitaja lahjoitti ne illan hämyn tulessa ison talon palkollisille. Jäsenet Uljas, Perho ja Karvala kiivailivat, kuinka naiset ja ennen kaikkea tytöt eivät pääse eteen päin urallaan, kun pojat vievät työpaikat suuhunsa kuin mansikat metsiköstä. Tähän Uljas ehdotti, että pojille pitää perustaa oma matematiikka, joka sisältää vain ykkösiä ja nollia. Kaikki Jäsenet olivat samaa mieltä, että työssä pitää vallita tasa-arvo. Ja niinpä Uljas ehdotti, että kaikkein lantalapioiden varsi oli katkaistava saman mittaiseksi, koska kaikki tällä tavalla kaikki saisivat sontaa samalla mitalla. Tähän Karvala ei suostunut, vaan vaati superlapion käyttöön ottamista kaikille 40-vuotiaille poikamiehille, koska sillä tavalla heidän yhteiskuntakelpoisuutensa kehjettysi Ruotsin Reserviläisliiton vaatimalle tasolle. Tähä
Kommentit
Lähetä kommentti