2324. Takapihan taloustiede

     Taloustieteessä on kokonaisuudessaan jotain salamyhkäisen naurettavaa. Hohottelun kohteeksi sitä ei tee se, että tämä tiede on joutunut kapitalismin konehuoneen ulkopuolelle, vaan se, ettei sillä ole omaa ydintä. Jos ydintä on, se on pieni pala isosta ytimestä, jonka olemassa olo on myös kyseenalaista. Kun sitä etsii, mielentila on kuin miehenjurrikalla, joka menee tivoliin pohtimaan mennyttä nuoruuttaan ja pistää kätensä taikapussin, josta voi tulla mitä tilpehööriä tahansa.  Kun tivolitirehtööri avaa pussin, jokaisen tilpehöörin sorkka sopii toisen tilpehöörin lokeroon ja kun joku raapi osaset yhdeksi kasaksi, toinen voi koota sen toiseksi, muttei milloinkaan samanlaiseksi kuin edellinen. Se pakenee määrittely kulutusvoiminen takaa ajamana.  Siksi tämä tiede on ainutlaatuista eikä se milloinkaan päästä suustaan kahta eri aikaan samankaltaista mielipidettä.  Kun jokin porukka yrittää yhdessä väkeltää sen tieteenpalikoista hyödyllistä, kiista tilpehöörien asemasta ja kytkennöistä synnyttää raivokaan riidan. Yöllisen tappelun jäljiltä on vain skandaalin käryä, joka pyöri vielä meuhkaajien ympärillä ajatusten pätkinä. Aamuinen kunnossapitäjä lakaisee tantereen ja haravalla riipi härpäkkeet yhdeksi kasaksi. Niin oli taas syntynyt päivän taloustiede.