2039. Naureskelua sote kokkareilla, sairasta kilpailua potilastiloissa

     Tämä vapaa valinta on niin naurettava asia, että sote kokkareilla pitää välillä siirtyä sivummalle hymylihaksia lepuuttamaan, ja kilpailulle naurattamisen takia sinne ei uskalla mennä olenkaan.  Näin ajatteli, että eräs maailmankuulu terveydenhoidon talousprofessori.
     Sote tiedotustilaisuudessa 22.12. http://yle.fi/uutiset/3-9364446 ministeri Rehula toisti jankuttamiseen asti ,että vain oven avaamisella valinnan vapauden toteutuu. Tosiasiassa valinnan voi tehdä vain kerran vuodessa, suurimmassa osassa maassa ei ollenkaan. Valinnan vapaus Suomen sotessa on hölynpölyä.
     Ennen kuin tulevan soten yhtiöittämisellä kaavailtua kilpailuelementtiä, siis säästöjä voidaan arvioida, on paikallaan tarkastella, millä soteyhtiöt kilpailevat. Tässä terveydenhoito kannattaa jakaa kahteen osaan:

a) ydintoimintaan, joka käsittää hoitotoimenpiteet sekä siihen kuuluvat teknologiat, kommunikaation ja lääkityksen

b) hoitoympäristöön, joka käsittää mm soteyhtiön sijaintipaikan, odotustilan sisustuksen, taustamusiikin, virvokkeet, lehdet, palvelun ystävällisyyden, odotusajan, jne.

     Ydintoiminnan tason tullaan antamaan valtakunnalliset kriteerit. Niiden jotka aikovat olla palvelujen tuottajayhtiöitä, pitää täyttä nämä kriteerit. Siis pyritään tasalaatuun. Laadulla ei siis voi juuri kilpailla, ei senkään vuoksi, koska potilas on huono objektiivisen laadun tuntija ja laatu näkyy viipeellä. (http://www.hs.fi/politiikka/art-2000005014858.html).

     Hinnoilla puolestaan ei voida kilpailla, koska ne valtakunnallisesti säädetty (http://www.hs.fi/paakirjoitukset/art-2000005017934.html).

     Sen sijaan hoitoympäristöllä voidaan kilpailla luomalla mainonnalla mielikuvia myös ydintoiminnan hyvästä laadusta (http://www.hs.fi/politiikka/art-2000005018238.html). Vain suuret ketjut pysytät tähän.