Elisessä A-studion Talk-ohjelmassa oli tärkeää teema:
paisuvan julkisen sektorin laihduttaminen.
Eniten ruoskittiin virkamiehiä ja mittareiden puuttumista tai niiden heikkoa
laatua. Prof. M.Viberg erityisesti moitti valtion vitkuttelua
vaikuttavuusmittarien puuttumisesta. Hän on osin oikeassa.
Vaikuttavuus on kuitenkin aina kullakin toiminnolla, esim.
terveydenhoito, ainutlaatuinen. Yhtä mittaria ei ole ja yhdellä toiminnolla voi
olla useita mittareita.
Vaikuttavuusmittareiden kehittämisessä on kamppailtu jo
1980-luvulta lähtien. Uusimisriskin pienentämien on kohtalaisen hyvä mittari
vankeinhoidossa.
Kuntien piti ilmoittaa jo vuonna 1993 kustannustietonsa
tilastokeskukseen yhdenmukaisilla mailla. Kerrottiin, että edelleenkin kunnat
toimivat tässä epäyhtenäisesti. Kuntien vertailukelpoisia kustannustietoja ei
siis ole saatavissa. Jos tiedot olisivat big datassa kansalaisten saatavilla,
valvonta lisääntyisi.
Ilmeni, että eri tietojärjestelmien rajapintojen standardoimisasetus on ollut valmistelussa kahdeksan vuotta.
Edelleen selvisi, että modernia johtamiskoulusta ollaan
taas aloittamassa ikään kuin puhtaalta pöydältä. Olin sen historiassa
ensimmäistä kertaa sitä käynnistämisessä ja toteuttamassa laaja-alaisessa formaatissa
vuonna 1986. Samoihin aikoihin toteutettiin toimenpiteet normien ja sääntelyn
purkamisesta. Uusääntelyä pelättiin silloinkin.
Viberg heitti hallinnon paisumiskeskusteluun, että rikkaan
maan yrityssektori on liian pieni. Pohtimisen arvoinen havainto.
Keskustelusta tuli mieleen
taas kerran Bertolt Brechtin tokaisi. ”Kaikki mikä on, ei pysy”.
Puheenvuoroissa tuli esiin hyvä ajatus kokoille Brechtin
lakia, kannustejärjestelmän muuttaminen. Ei tehdä yrityssektorin virheitä, vaan
kannustetaan tiimejä, jota toteuttavat innovatiivisia muutoksia.
Ilmeni, että eri tietojärjestelmien rajapintojen standardoimisasetus on ollut valmistelussa kahdeksan vuotta.
Kommentit
Lähetä kommentti