Oma lääkäri soittaa terveyskeskuksesta. Hänen esitellessä
itsensä äänestä ei voi päätellä mitään. Se selkeä ja kirkas. Epäselvän tauon
jälkeen hän jatkaa nopeasti, että olen pyytänyt häntä soittamaan minulle.
Menee muutama sekunti saadakseni ajatukseni ajan tasalle. Nopeasti kelaan
muistiani. Tosiaan noin kuukausi sitten oma
sairaanhoitajani oli varannut minulle soittoajan lääkärille.
Alan kysellä viimeisten verikokeiden tuloksia, joista olen
aiemmin hakenut kopiot. Maallikkona voin havaita, että tulokset ovat menneet
huonompaan suuntaan. Ne osoittavat edelleenkin aplastisen anemiaan, joka oli jo
vuosi sitten annettu alustava diagnoosi. Vuosi sitten lääkäri oli sanontu, että
otetaan luuydinkoe myöhemmin.
Kun nyt mainitsin tästä, hän vain totesi tulosten olevan
normaalien rajoissa ja määrisi uusiin verikokeisiin ennen joulua. Hän ei
puhunut luuydin kokeesta mitään.
Kun jännittyneenä kysyin vatsan tähystyksen tuloksia, hän
virkkoi arkisella äänellä tulosten tulevan muutaman viikon päästä.
Karvala vetosi Kälviän kunnan kokeiluun, jossa pojat pantiin kanalaan katsomaan, kuinka kanat munivat ja pillin soidessa emäntä otti suurimmat munat ja vei ne punnittaviksi osuuskauppaan, jonka hoitaja lahjoitti ne illan hämyn tulessa ison talon palkollisille. Jäsenet Uljas, Perho ja Karvala kiivailivat, kuinka naiset ja ennen kaikkea tytöt eivät pääse eteen päin urallaan, kun pojat vievät työpaikat suuhunsa kuin mansikat metsiköstä. Tähän Uljas ehdotti, että pojille pitää perustaa oma matematiikka, joka sisältää vain ykkösiä ja nollia. Kaikki Jäsenet olivat samaa mieltä, että työssä pitää vallita tasa-arvo. Ja niinpä Uljas ehdotti, että kaikkein lantalapioiden varsi oli katkaistava saman mittaiseksi, koska kaikki tällä tavalla kaikki saisivat sontaa samalla mitalla. Tähän Karvala ei suostunut, vaan vaati superlapion käyttöön ottamista kaikille 40-vuotiaille poikamiehille, koska sillä tavalla heidän yhteiskuntakelpoisuutensa kehjettysi Ruotsin Reserviläisliiton vaatimalle tasolle. Tähä
Kommentit
Lähetä kommentti