Oma lääkäri soittaa terveyskeskuksesta. Hänen esitellessä
itsensä äänestä ei voi päätellä mitään. Se selkeä ja kirkas. Epäselvän tauon
jälkeen hän jatkaa nopeasti, että olen pyytänyt häntä soittamaan minulle.
Menee muutama sekunti saadakseni ajatukseni ajan tasalle. Nopeasti kelaan
muistiani. Tosiaan noin kuukausi sitten oma
sairaanhoitajani oli varannut minulle soittoajan lääkärille.
Alan kysellä viimeisten verikokeiden tuloksia, joista olen
aiemmin hakenut kopiot. Maallikkona voin havaita, että tulokset ovat menneet
huonompaan suuntaan. Ne osoittavat edelleenkin aplastisen anemiaan, joka oli jo
vuosi sitten annettu alustava diagnoosi. Vuosi sitten lääkäri oli sanontu, että
otetaan luuydinkoe myöhemmin.
Kun nyt mainitsin tästä, hän vain totesi tulosten olevan
normaalien rajoissa ja määrisi uusiin verikokeisiin ennen joulua. Hän ei
puhunut luuydin kokeesta mitään.
Kun jännittyneenä kysyin vatsan tähystyksen tuloksia, hän
virkkoi arkisella äänellä tulosten tulevan muutaman viikon päästä.
Burkakieltoon myönteisesti suhtautuvat perustelevat useimmiten kantansa eurooppalaisilla arvoilla tai yleisemmällä argumentilla länsimaisuudella. Näiden arvojen mukaan kuitenkin itse kullakin on vapaus pukeutua haluamallaan tavalla, kuhan noudattaa yleisiä eettisiä ehtoja. Vastahakoisesti asiaan suhtautuvat sanovat, että eurooppalaisuuteen kuuluu suvaitsevaisuus ja monimuotoisuus, mikä koskee niin ikään myös pukeutumista. Toisen ääripään edustajat kuuluttavat, ettei pankkiin voi mennä sukkahousut kasvoilla toisen ääripään julistaessa burkan käytön kuuluvan heidän uskontoonsa ja arvomaailmaansa. Näyttää siltä, että asiaan ei ole löydettävissä oikeaa ratkaisua. Vähemmälle huomiolle on kuitenkin jäänyt se, että mimiikka, kehonkieli kuuluu ihmisen ilmaisu- ja viestintäkeinoihin. Toki joku voi sanoa, ettei mimiikka kuluu ilmeettömään suomalaisen bussissa istujan keinovalikkoon muuta kuin humalassa. Silloin kun burkan käyttö on jollekin pakollinen julkisilla p...
Kommentit
Lähetä kommentti