Oma lääkäri soittaa terveyskeskuksesta. Hänen esitellessä
itsensä äänestä ei voi päätellä mitään. Se selkeä ja kirkas. Epäselvän tauon
jälkeen hän jatkaa nopeasti, että olen pyytänyt häntä soittamaan minulle.
Menee muutama sekunti saadakseni ajatukseni ajan tasalle. Nopeasti kelaan
muistiani. Tosiaan noin kuukausi sitten oma
sairaanhoitajani oli varannut minulle soittoajan lääkärille.
Alan kysellä viimeisten verikokeiden tuloksia, joista olen
aiemmin hakenut kopiot. Maallikkona voin havaita, että tulokset ovat menneet
huonompaan suuntaan. Ne osoittavat edelleenkin aplastisen anemiaan, joka oli jo
vuosi sitten annettu alustava diagnoosi. Vuosi sitten lääkäri oli sanontu, että
otetaan luuydinkoe myöhemmin.
Kun nyt mainitsin tästä, hän vain totesi tulosten olevan
normaalien rajoissa ja määrisi uusiin verikokeisiin ennen joulua. Hän ei
puhunut luuydin kokeesta mitään.
Kun jännittyneenä kysyin vatsan tähystyksen tuloksia, hän
virkkoi arkisella äänellä tulosten tulevan muutaman viikon päästä.
Kokouksen jälkeen Pekka leikkisään sävyyn luovutti työhuoneensa käyttööni sihteerinsä Pirkko Piiraisen nyökätessä vieressään ja sanoi siirtyneensä jo työskentelemään käytävän toiselle puolelle omaan projektityöhönsä. Hallinnon kehittämisen ministerivalionkunnan asiantuntijajäsenyys oli yksi tärkeimmistä tehtävistäni. Sirpa Kekkonen, jolla oli huone samalla käytävällä, toimi valiokunnan sihteerinä. Miettiessäni, mihin ripustan anopilta saamani taulun, Pirkko tuli viereeni kummallisen näköisenä seisten ääneti pitkään tauluani tarkkaillen. Seinässä oli valmis jykevä ruuvi kuin tehty taululleni, joka oli aina kulkenut mukanani vaihtaessani työhuonetta. Pirkko kävi välillä omassa huoneessaan ja tuli uudestaan seuraamaan tauluprojektiani tuijottaen ääneti vankkaa ruuvia kuin hämärän haamua. Jätin tukevakehyksisen taulun nojaamaan seinää vasten ja ryhdyn järjestelemään papereitani. Parin viikon päästä Pirkko varovaisin sanakääntein kertoi jonkin arvokkaan taulun kadonneen huoneestani j...
Kommentit
Lähetä kommentti