Asetin piirtoheittimelle rivakkaa tahtia
kalvoja ja esittelin julkisen sektorin kehittämisvaiheet 1960-luvulta lähtien. Niitä
olivat: kameraalisen kirjanpidon, rationalisoinnin, sisäisen laskennan, suunnittelujärjestelmien,
strategisen suunnittelun ja johtamisen kehittämisen vaiheet. Kaikkia näitä kahlitsi
valtiovarainministeriön yksityiskohtainen budjettiohjaus ja keskusvirastojen normiohjaus.
1990-luvulla kahleet avattiin ja aloitettiin kehys- ja tulosohjaus sekä normiohjauksen
purkaminen ja markkinavoimien vapauttaminen. Tämä oli aloitukseni sisältö ennen
kahvitaukoa.
Loppupäivän vedin ohjelman rutiininomaisesti
minuutilleen läpi ilman tunneta ja yhtetttä kuulijoihin.
Esitykseni päätyttyä pääkoordinaattori,
hänen naispuoliset apulaisensa ja minä seisoimme hetken kehänä aulassa. Kädestäni
putosi papereita lattialle. Kipeän selkäni takia en voinut niitä nostaa ylös, jolloin
ne jäivät lojumaan sinne.
Burkakieltoon myönteisesti suhtautuvat perustelevat useimmiten kantansa eurooppalaisilla arvoilla tai yleisemmällä argumentilla länsimaisuudella. Näiden arvojen mukaan kuitenkin itse kullakin on vapaus pukeutua haluamallaan tavalla, kuhan noudattaa yleisiä eettisiä ehtoja. Vastahakoisesti asiaan suhtautuvat sanovat, että eurooppalaisuuteen kuuluu suvaitsevaisuus ja monimuotoisuus, mikä koskee niin ikään myös pukeutumista. Toisen ääripään edustajat kuuluttavat, ettei pankkiin voi mennä sukkahousut kasvoilla toisen ääripään julistaessa burkan käytön kuuluvan heidän uskontoonsa ja arvomaailmaansa. Näyttää siltä, että asiaan ei ole löydettävissä oikeaa ratkaisua. Vähemmälle huomiolle on kuitenkin jäänyt se, että mimiikka, kehonkieli kuuluu ihmisen ilmaisu- ja viestintäkeinoihin. Toki joku voi sanoa, ettei mimiikka kuluu ilmeettömään suomalaisen bussissa istujan keinovalikkoon muuta kuin humalassa. Silloin kun burkan käyttö on jollekin pakollinen julkisilla p...
Kommentit
Lähetä kommentti