Asetin piirtoheittimelle rivakkaa tahtia
kalvoja ja esittelin julkisen sektorin kehittämisvaiheet 1960-luvulta lähtien. Niitä
olivat: kameraalisen kirjanpidon, rationalisoinnin, sisäisen laskennan, suunnittelujärjestelmien,
strategisen suunnittelun ja johtamisen kehittämisen vaiheet. Kaikkia näitä kahlitsi
valtiovarainministeriön yksityiskohtainen budjettiohjaus ja keskusvirastojen normiohjaus.
1990-luvulla kahleet avattiin ja aloitettiin kehys- ja tulosohjaus sekä normiohjauksen
purkaminen ja markkinavoimien vapauttaminen. Tämä oli aloitukseni sisältö ennen
kahvitaukoa.
Loppupäivän vedin ohjelman rutiininomaisesti
minuutilleen läpi ilman tunneta ja yhtetttä kuulijoihin.
Esitykseni päätyttyä pääkoordinaattori,
hänen naispuoliset apulaisensa ja minä seisoimme hetken kehänä aulassa. Kädestäni
putosi papereita lattialle. Kipeän selkäni takia en voinut niitä nostaa ylös, jolloin
ne jäivät lojumaan sinne.
Kokouksen jälkeen Pekka leikkisään sävyyn luovutti työhuoneensa käyttööni sihteerinsä Pirkko Piiraisen nyökätessä vieressään ja sanoi siirtyneensä jo työskentelemään käytävän toiselle puolelle omaan projektityöhönsä. Hallinnon kehittämisen ministerivalionkunnan asiantuntijajäsenyys oli yksi tärkeimmistä tehtävistäni. Sirpa Kekkonen, jolla oli huone samalla käytävällä, toimi valiokunnan sihteerinä. Miettiessäni, mihin ripustan anopilta saamani taulun, Pirkko tuli viereeni kummallisen näköisenä seisten ääneti pitkään tauluani tarkkaillen. Seinässä oli valmis jykevä ruuvi kuin tehty taululleni, joka oli aina kulkenut mukanani vaihtaessani työhuonetta. Pirkko kävi välillä omassa huoneessaan ja tuli uudestaan seuraamaan tauluprojektiani tuijottaen ääneti vankkaa ruuvia kuin hämärän haamua. Jätin tukevakehyksisen taulun nojaamaan seinää vasten ja ryhdyn järjestelemään papereitani. Parin viikon päästä Pirkko varovaisin sanakääntein kertoi jonkin arvokkaan taulun kadonneen huoneestani j...
Kommentit
Lähetä kommentti