On sanottu, että vihreiden lähdettyä hallituksesta sen
työskentely olisi kivikkoinen. Riippuisi ryhmänjohtajista, kuinka hyvin he pystyyvät
paimentamaan hallituspuolueden edustajia pysymään äänestysnappuloiden takana.
Kun katselee Rinteen esiitymistä aamun TV 1:n Ykkösaamun
ohjelmassa, hän on kehittynyt suurilla loikillla esiintymisessään ja
asiahallinnassaan. Kun on riittävästi tausta kokemusta, ministeritehtävät
näytetään saatavan haltuun nopeasti. Samaa ei voi sanoa Jutta Urpilaisesta
Luottamusta hallituksen istumisen vaalikauden loppuun lisää
Rinteen komentti yhteistyöstä Stubbin kanssa. Rinne kertoo, että huomatta
Stubbin kanssa erilaisesta profiilistaan ja twiitailustaan sekä muista
työskentelytavoistan, asiat
luistavat hyvin valtiovarainministerin ja pääministerin välillä.
Kun tähän listään vihreiden Alanko-Kahiluodon aamuinen
lausunto, että vihreät oppositiossa kannnattavat hallituksessa esittämiään
uudistuksia, on lähes varmaa hallituksen istumien vaalikauden loppuun saakka.
Ja kun sinetiksi hallituksen pysyvyydelle, kukaan ei asiaomainen ei halua uusia
vaaleja. Normaali vaalit ovat liian lähellä. Tulisi liikaa säpinää.
Rinne voi pitää itseään onnen pekkana. Hän saa
valtiovarainministerinä loistavan käytänön harjaantumisen toimimiseen valtioneuvoston
millä postilla tahansa. Harjaatumien tulee kaiken liäksi oikeaan aikaan. Näyttää siltä, että Rinne tule olemaan ministeritoimija tulevaisuudessakin.
Ehkä jotkut ovat havainneet, kuinka HS:n nykyinen pilapiirtäjä Ville Ranta ja hänen edeltäjänsä Kari Suomalainen poikkeavat pilapiirroksiensa ilmaisutyyleiltään kuin yö ja päivä. Suomalainen oli viivan mestari Rannan ollessa viivajoukon tulkki. Tällainen asetelma esiintyy myös monessa muussa taiteen lajissa kuten esimerkiksi kirjallisuudessa. Kalle Päätalo oli yksinkertaisen tapahtumien moniselitteisen ja monimutkaisen kuvaamisen lyömätön kingi, kun taas Antti Tuuri niukkasanaisen kirjoittamisen prototyyppi, aivan kuin ihailemani Albert Camus, esimerkiksi Rutto romanissaan. En haluasi asua missään nimessä Rutossa kuvatussa afrikkalaisessa kaupungissa. Reidar Säreistöniemi oli Lapin värien ponnekas airut norjalaisen Edvard Munchin taulujen tihkuessa Huuto taulussa kammottavan pelottavaa pohjattomuuden tuskaa. Mennään takaisin Ville Rantaan. Hänen vertaamisensa Kari Suomalaiseen ei tee oikeutta Villelle, sillä Kari Suomalaisen aikaan painetulla lehdellä ja tässä tapauk...
Kommentit
Lähetä kommentti