Hän opetti meille kirjoituksissaan, että eliökunnan perimään
keskeisimmin vaikuttavat tekijät ovat ympäristö, luonnon valinta ja mutaatiot.
Vapaasti tulkiten hänen sanomansa tarkoittanee sitä, että kun ympäristö muuttuu,
siitä parhaiten selviytyvät ne, jotka perimässään ovat saanet muita paremmat kyvyt
selviytyä tästä muutoksesta. Nämä pitkällä aikavälillä selviytyvät ja muut
kuihtuvat pois. Onnekkaan mutaation sattuessa kehitys voi mennä tiikerin
loikalla eteen päin.
Kahdessa tuhannessa vuodessa ihmisen elinympäristö on
muuttunut huomattavasti, kahdessa sadassa rajusti ja kahdessa kymmenessä valtavasti. Ja ihminen
olisi sama.
Mikä on syynä, kun Darwinin laki ei näytä toimivan? Erään
teoriaan mukaan ihmisen aivot eivät ole
muuttuneet sitten kivikauden. Teorian kannattajat sanovat: jos kivikauden
vastasyntynyt lapsi voitaisiin siirtää meidän aikaamme ja ympäristöömme, hänestä
kasvaisi normaali kiireinen ja stressaantunut ihminen.
Vasta-argumentteina kivikausiteorialle voidaan heittää ainakin
kysymyksiä. Vaikka nyt on menossa raakoja sotia, eikö sittenkin keskiajan
arkipäivän julmuuden selvä vähentyminen jonkin asteiseksi inhimillisyydeksi ole
jättänyt merkkejä aivoihimme? Miksi perimämme olisi säilynyt muuttumattomana,
vaikka avaruustiede todistaa, että kaikki muuttuu alati?
Siis, missä viipyvät uudet darwinit?
Ehkä jotkut ovat havainneet, kuinka HS:n nykyinen pilapiirtäjä Ville Ranta ja hänen edeltäjänsä Kari Suomalainen poikkeavat pilapiirroksiensa ilmaisutyyleiltään kuin yö ja päivä. Suomalainen oli viivan mestari Rannan ollessa viivajoukon tulkki. Tällainen asetelma esiintyy myös monessa muussa taiteen lajissa kuten esimerkiksi kirjallisuudessa. Kalle Päätalo oli yksinkertaisen tapahtumien moniselitteisen ja monimutkaisen kuvaamisen lyömätön kingi, kun taas Antti Tuuri niukkasanaisen kirjoittamisen prototyyppi, aivan kuin ihailemani Albert Camus, esimerkiksi Rutto romanissaan. En haluasi asua missään nimessä Rutossa kuvatussa afrikkalaisessa kaupungissa. Reidar Säreistöniemi oli Lapin värien ponnekas airut norjalaisen Edvard Munchin taulujen tihkuessa Huuto taulussa kammottavan pelottavaa pohjattomuuden tuskaa. Mennään takaisin Ville Rantaan. Hänen vertaamisensa Kari Suomalaiseen ei tee oikeutta Villelle, sillä Kari Suomalaisen aikaan painetulla lehdellä ja tässä tapauk...
Kommentit
Lähetä kommentti