Päivän Helsingin Sanomissa oli Laura Saarikosken hyvä kirjoitus
Lähi-idän tilanteesta. Yhtenä päähavaintona oli, että Yhdysvallat maailman
poliisina ei viitsi tai ehdi kiinnittää tarpeeksi huomiota retkiensä kaikkiin
yksityiskohtiin. Toisaalta myös suurten marssien logiikka sanoo, että aina kun
lähdetään suurella joukolla liikkeelle, reunoilla roiskuu ja pieniltä tuntuvat
asiat jäävät hoitamatta.
George B Bushin esikunnan yksi virhe oli jättää Irakin sodan
jälkihoito niin huonoille kantimille kun se jäi. Aluksi yhdysvaltalaiset joukot
vetäytvät kasarmeihinsa jättäen kadut vapaiksi. Kun väkivalta lisääntyi Bush
nimitti joukkojen päälliköksi konsulttifirman entisen johtajan, joka komensi
joukot kadulle ja kiväärit vapaiksi. Väkivalta kiihtyi entisestään.
Bush tuki voimakkasti Al-Malikia, joka viime vuosinaan alkoi
suosia shiiaheimoa ja vainota sunnneja. Bushin ja Al-Malakin suhde oli erikoinen.
Vielä Bush jätettyä presidentin virkansa Al-Malkilla oli suora yhteys milloin
vain Bushiin. He tunsivat olevansa jollain tavalla hengen heimolaisia.
Osa suunneista pakeni maan pohjoisosiin. Näin maaperä
sissitoimintaan oli kylvetty. Samaan aikaan Syyrissa versoi ääri-islamislaisia aineksia
perustamaan kalifaattia. Osa Al-Malikin syrjimistä sunneistä liittyi mukaan. Myöhemmin
tilanne on kehittynyt monimutkaiseksi. Kukaan ei oikein tiedä, ketkä
taistelevät keitäkin vastaan.
Nyt jälkeen päin voidaan turhaan kysä, olisiko tilanne
parempi, jos George B Bushin hallinto olisi hoitanut päättäväisemmin Irakin
sodan jälkiselvittelyn.
Kokouksen jälkeen Pekka leikkisään sävyyn luovutti työhuoneensa käyttööni sihteerinsä Pirkko Piiraisen nyökätessä vieressään ja sanoi siirtyneensä jo työskentelemään käytävän toiselle puolelle omaan projektityöhönsä. Hallinnon kehittämisen ministerivalionkunnan asiantuntijajäsenyys oli yksi tärkeimmistä tehtävistäni. Sirpa Kekkonen, jolla oli huone samalla käytävällä, toimi valiokunnan sihteerinä. Miettiessäni, mihin ripustan anopilta saamani taulun, Pirkko tuli viereeni kummallisen näköisenä seisten ääneti pitkään tauluani tarkkaillen. Seinässä oli valmis jykevä ruuvi kuin tehty taululleni, joka oli aina kulkenut mukanani vaihtaessani työhuonetta. Pirkko kävi välillä omassa huoneessaan ja tuli uudestaan seuraamaan tauluprojektiani tuijottaen ääneti vankkaa ruuvia kuin hämärän haamua. Jätin tukevakehyksisen taulun nojaamaan seinää vasten ja ryhdyn järjestelemään papereitani. Parin viikon päästä Pirkko varovaisin sanakääntein kertoi jonkin arvokkaan taulun kadonneen huoneestani j...
Kommentit
Lähetä kommentti