Päivän Helsingin Sanomissa oli Laura Saarikosken hyvä kirjoitus
Lähi-idän tilanteesta. Yhtenä päähavaintona oli, että Yhdysvallat maailman
poliisina ei viitsi tai ehdi kiinnittää tarpeeksi huomiota retkiensä kaikkiin
yksityiskohtiin. Toisaalta myös suurten marssien logiikka sanoo, että aina kun
lähdetään suurella joukolla liikkeelle, reunoilla roiskuu ja pieniltä tuntuvat
asiat jäävät hoitamatta.
George B Bushin esikunnan yksi virhe oli jättää Irakin sodan
jälkihoito niin huonoille kantimille kun se jäi. Aluksi yhdysvaltalaiset joukot
vetäytvät kasarmeihinsa jättäen kadut vapaiksi. Kun väkivalta lisääntyi Bush
nimitti joukkojen päälliköksi konsulttifirman entisen johtajan, joka komensi
joukot kadulle ja kiväärit vapaiksi. Väkivalta kiihtyi entisestään.
Bush tuki voimakkasti Al-Malikia, joka viime vuosinaan alkoi
suosia shiiaheimoa ja vainota sunnneja. Bushin ja Al-Malakin suhde oli erikoinen.
Vielä Bush jätettyä presidentin virkansa Al-Malkilla oli suora yhteys milloin
vain Bushiin. He tunsivat olevansa jollain tavalla hengen heimolaisia.
Osa suunneista pakeni maan pohjoisosiin. Näin maaperä
sissitoimintaan oli kylvetty. Samaan aikaan Syyrissa versoi ääri-islamislaisia aineksia
perustamaan kalifaattia. Osa Al-Malikin syrjimistä sunneistä liittyi mukaan. Myöhemmin
tilanne on kehittynyt monimutkaiseksi. Kukaan ei oikein tiedä, ketkä
taistelevät keitäkin vastaan.
Nyt jälkeen päin voidaan turhaan kysä, olisiko tilanne
parempi, jos George B Bushin hallinto olisi hoitanut päättäväisemmin Irakin
sodan jälkiselvittelyn.
Ehkä jotkut ovat havainneet, kuinka HS:n nykyinen pilapiirtäjä Ville Ranta ja hänen edeltäjänsä Kari Suomalainen poikkeavat pilapiirroksiensa ilmaisutyyleiltään kuin yö ja päivä. Suomalainen oli viivan mestari Rannan ollessa viivajoukon tulkki. Tällainen asetelma esiintyy myös monessa muussa taiteen lajissa kuten esimerkiksi kirjallisuudessa. Kalle Päätalo oli yksinkertaisen tapahtumien moniselitteisen ja monimutkaisen kuvaamisen lyömätön kingi, kun taas Antti Tuuri niukkasanaisen kirjoittamisen prototyyppi, aivan kuin ihailemani Albert Camus, esimerkiksi Rutto romanissaan. En haluasi asua missään nimessä Rutossa kuvatussa afrikkalaisessa kaupungissa. Reidar Säreistöniemi oli Lapin värien ponnekas airut norjalaisen Edvard Munchin taulujen tihkuessa Huuto taulussa kammottavan pelottavaa pohjattomuuden tuskaa. Mennään takaisin Ville Rantaan. Hänen vertaamisensa Kari Suomalaiseen ei tee oikeutta Villelle, sillä Kari Suomalaisen aikaan painetulla lehdellä ja tässä tapauk...
Kommentit
Lähetä kommentti