Työryhmässä päädyttiin siihen, että hallitus kehysriihessään päättäisi yhteiskuntapoliittisesti tärkeät evaluointikohteet. Tähän suhtauduin kuitenkin epäillen, koska politiikka ei ole kustannustietoista. Hanakammin jaetaan määrärahoja osviittana epämääräinen yhteiskuntapoliittinen suunta ja poliittisesti vetävät tavoitteet. Harvoilla poliitikoilla ja johtavilla virkamiehillä oli intoa jälkikäteen penkoa, mitä saatiin aikaan ja mitä kaikki maksoi.      Kiinnostuksen puute jälkiseurantaan johtuu suurelta osin siitä, että vaikutukset syntyvät vuosien päästä toimenpiteistä ja ne ovat sidoksissa ulkopuolisiin tekijöihin, joita ministeriö tai virasto ei voi kontrolloida tai säädellä

Poikani Petteri oli mennyt töihin amerikkalaiseen Razorfishiin ja perehtynyt siellä alan senhetkisiin hittituotteisiin. Yhtenä päivänä Pete tuli luokseni juttelemaan ideastaan tehdä deittisysteemin tyyppinen yhteisöpalvelu, joka toimisi kännykän ja tietokoneen yhteiskäytöllä. Siinä henkilön luotua profiilin toiset voivat tunnistamattomina ottaa yhteyttä ja ilmoittaa olinpaikkansa ja aikomuksensa. Ja ei kun ideaa hyödyntämään! Patentti- ja rekisterihallituksen neuvontainsinöörin ohjeiden mukaan laadimme pikkupatenttihakemuksen. Pikkupatentti tuli hakemuksella U20030031 nimellä ”Järjestelmä- ja tietokoneohjelmistotuote vapaa-ajanviettokohteen valitsemiseksi internet- ja matkapuhelintyyppisessä ympäristössä”. Sen markkinoille saattaminen olisi kuitenkin vaatinut rutkasti rahaa. Myöhemmin alan kehityksen mennessä vinhasti eteenpäin monet eri yritykset toteuttivat sitä eri versoina. Siitä tuli arkipäivää.

     Astuessani takaportaikosta sisään vastaanottoapulaisen saattamana presidentti seisoi suuren huoneen toisessa päässä ja oli valmiina tapaamiseen. Muita henkilöitä ei näkynyt.      Huone oli hiljainen, vaikka talo oli kiinni Kauppatorin reunassa. Seiniä kiertävät vankat kirjakaapit oli kuin tehty säädöskokoelmille. Istuimme kiiltävän sivupöydän ääreen. Sarpanevan maljakko näytti yksinäiseltä keijulta kattauksen vieressä. Korkeimman oikeuden presidentti oli aluksi varauksellinen luullen minun tulleen nuuskimaan oikeuden tilaa jonkun määräyksestä.      V aikka kuinka tein johdattelevan kysymyksen, Heinonen ei ottanut selvää kantaa käräjäoikeuksista hoviin valittamisen rajoittamiseen. Hän ei ollut erityisemmin huolissaan eri puolilla maata annetuista erilaisista tuomioista, jotka koskivat samantyyppisiä rikoksia.      Kysyessäni, eikö oikeuspoliittista tutkimuslaitosta voitaisi käyttää tuomioid...

     Tuotteistaminen sisältää periaatteellisen ristiriidan asiakkaan ja konsultin välillä: asiakas haluaa aina yksilöllisen, ainutlaatuisen ratkaisun, mutta konsultin on lähes poikkeuksetta pakko tuotteistaa liiketoimintaansa kilpailukykynsä turvaamiseksi.      Ristiriita supistuu näennäiseksi ja konsultin liiketoiminnan edellytykset paranevat, jos konsultti välttää seuraavia sudenkuoppia: *lupputuloksen tuotteistamista, kun vain prosessi voidaan tuotteistaa *omalla tuotemallilla jyräämistä, vaikka asiakas haluaa muuta ja on myös asiantuntija *tuote-esitteiden jakamista ilman henkilökohtaista tapaamista *vanhojen tuotteiden näennäistä kehittämistä *liiallista tuotearsenaalia.

     Tätä tietä pyrittiin avaamaan 1970-luvulla radikaalin peruskoulu-uudistuksen yhtenä osana. Se oli periaatteessa oikea ratkaisu, sillä matematiikka ja logiikka perustuvat hyvin pitkälle joukko-opin käsitteisiin ja operaatioihin.      Astumisessa isoilla porukoilla   joukko-opin kelkkaan unohdettiin vain, että lukiotason matematiikan keskeisiä operaatiota kuten derivointia ja integrointia voidaan opetella ja oppia ilman sen kummempaa joukkoteorioiden syvällisempää tuntemusta. Poikkeuksen muodostavat alkeistilastotiede ja todennäköisyyslaskenta.      Hanke ei ottanut tuulta purjeisiinsa, vaikka onnistuessaan se olisi ollut hurja tiikerin loikka suomalaisessa peruskoulussa.      Se ei kuitenkaan kaatunut edellä mainittuihin syihin, vaan opettajien täysin riittämättömään kouluttamiseen aiheeseen.      Epäonnistumisen vaaraa lisäsi myös se, että   suurin osa vanhe...

     Päivän HS:n mukaan hallitus asettaa sote-uudistuksen osana menokehykset sosiaali- ja terveysmenoille. Kehys kattaisi sekä kuntien että valtion menot. Tämä korvaisi sen, että kuntien tehtävien karsintaa ei voitu toteuttaa järkevässä mittakaavassa.      Aiottu menettely on periaatteessa kelpo yritys pitää alan menot valtakunnallisesti kurissa.      Siihen sisältyy kuitenkin makeahko määrä ongelmia.      Ensiksi kunnilla ei ole yhtenäistä menojen ja kustannusten suunnittelu- ja   kirjausjärjestelmää. Kukin taaplaa tavallaan.      Toiseksi kunnilla ei ole yhtenäisiä käytäntöjä, miten investoinnit ”vyörytetään” kustannuksiksi tehtäville, toimenpiteille, jne.      Kolmanneksi saattaa olla jopa niin, ettei ole tarpeeksi yhtenäistä käsitystä, mitkä ovat menojen ja kustannuksen eroja. Nämä pitää ehdottomasti tunnistaa.      Ko...

      Toivottavasti hallinnon kehittämisestä vastaava ministeri Paula Risikko ottaa onkeensa Jungnerin näkemyksiä poliittisen johtamisen tehostamisesta valtioneuvostossa. Tärkeä kirjoitus.      Nykyiset valtiosihteerit ja erityisavustajat vain aiheuttavat päänvaivaa ja kitkaa virkamiesjohtamisessa ja asioiden valmistelussa sekä virkamieskunnan sisällä että virkamiesten ministerin välillä. Nämä poliittiset avustajat voivat myös lisätä koordinaatio-ongelmia eri ministeriöiden välillä.      Erityisen hyvä on Jungnerin ajatus koota valtioneuvoston kansliaan korkean tason valmisteluryhmä, jossa on jäsen jokaisesta hallituspuolueesta. Tämä ajatus on myös realistinen, koska se voidaan toteuttaa nopealla aikataululla.      Ministeriöiden tiivistäminen yhdeksi yksiköksi ja ministeriösälän erottaminen omaksi yksikökseen ovat kannatetavia, mutta nämä vaativat kypsyttelyaikaa henkiseen uudistukseen valtion...