Näin toivon katsellessani hallituksen leikkauslistaa. Sitä enemmän toivon herran muistavan meitä keskikertaisia, mitä tarkemmin katson leikkaajien miesjoukkoa. Kaikki noin nelikymppisiä hyvin toimeentulevia herroja, marinoituneina puolueiden sanakari hautomoista. Tumma puku ja vakaa katse, jota voi joskus joitain miellyttää, mutta useimpia haavoittaa.
Luettuaan
HS:n jutun budjettikurimusten syntymisestä näyttää vahvasti siltä, kurjistamiset
on tehty roiskien avain, kuin valloituskamppailussa tehdään välittämättä ja ennen
kaikkea tietämättä, miten köyhä ja keskinkertainen kansa lakoaa ja siinä samalla
tukevaisuuden toivot opiskelijat johtuvat miettimään, valmistutaanko ollenkaan
vai vanhoilla päivillä ennen kuolemaansa.
Ikävää on
myös kuulla hallituspuolueen edustajan sanovan, että arvonlisäveron korotuksen
jälkeen maamme on keskikastissa. Tämä ei pidä paikkaansa, sillä vain Unkari on
meidän yläpuolellamme 27 prosentin verollaan. Tämä vero niittää tasaisesti
kaikkia, niin kuin hallitus sanoo, mutta jättää keromatta, että pienituloisilla
se leikkaa huomattavasti suuremaan suhteellisen osuuden käytettävistä olevista tuloista
kuin hyvätuloisilla. Kun 2000 eurona kuukaudessa ansaitsevan ruokalasku on noin
500 euroa, korotus on vuodessa 90 euroa. Kun tähän lisätään asumistuen ja lääkekorvausten
leikkaukset kokonaisnettovaikutus nousee monella yli tuhanteen euroon vuodessa.
Nämä ovat voi silmiin pistäviä eriä, joiden taakse jäävät miesnelikon useat
kymmenet budjettiheikennykset vähäväkisiin. Joka ei tunne valtion budjetin satoja
eri momentteja ei voi kuvitellakaan, miten monelta kymmeneltä momentilta nämä mustapukuiset
miehet leikkaavat vähän, mutta niiden summana paljon.
Kommentit
Lähetä kommentti