3346. Lord, vaikka unohtaisin sinut, älä unohda minua

Näin toivon katsellessani hallituksen leikkauslistaa. Sitä enemmän toivon herran muistavan meitä keskikertaisia, mitä tarkemmin katson leikkaajien miesjoukkoa. Kaikki noin nelikymppisiä hyvin toimeentulevia herroja, marinoituneina puolueiden sanakari hautomoista. Tumma puku ja vakaa katse, jota voi joskus joitain miellyttää, mutta useimpia haavoittaa.

Luettuaan HS:n jutun budjettikurimusten syntymisestä näyttää vahvasti siltä, kurjistamiset on tehty roiskien avain, kuin valloituskamppailussa tehdään välittämättä ja ennen kaikkea tietämättä, miten köyhä ja keskinkertainen kansa lakoaa ja siinä samalla tukevaisuuden toivot opiskelijat johtuvat miettimään, valmistutaanko ollenkaan vai vanhoilla päivillä ennen kuolemaansa.

Ikävää on myös kuulla hallituspuolueen edustajan sanovan, että arvonlisäveron korotuksen jälkeen maamme on keskikastissa. Tämä ei pidä paikkaansa, sillä vain Unkari on meidän yläpuolellamme 27 prosentin verollaan. Tämä vero niittää tasaisesti kaikkia, niin kuin hallitus sanoo, mutta jättää keromatta, että pienituloisilla se leikkaa huomattavasti suuremaan suhteellisen osuuden käytettävistä olevista tuloista kuin hyvätuloisilla. Kun 2000 eurona kuukaudessa ansaitsevan ruokalasku on noin 500 euroa, korotus on vuodessa 90 euroa. Kun tähän lisätään asumistuen ja lääkekorvausten leikkaukset kokonaisnettovaikutus nousee monella yli tuhanteen euroon vuodessa. Nämä ovat voi silmiin pistäviä eriä, joiden taakse jäävät miesnelikon useat kymmenet budjettiheikennykset vähäväkisiin. Joka ei tunne valtion budjetin satoja eri momentteja ei voi kuvitellakaan, miten monelta kymmeneltä momentilta nämä mustapukuiset miehet leikkaavat vähän, mutta niiden summana paljon.