Olipa kerran nuori, innokas ja kuolematon nuori maisteri herra, joka meni valtioavarainministeriön määräyksestä erääseen ministeriöön panemaan siellä asiat kuntoon. Hän kierteli Aurajoen laajan alueen kuraisilla teillä syyttäjälaitoksen, oikeuslaitoksen, ulosottokoneiston, vankeinhoidon ja tuomioistuinlaitosten niin sanotuissa palveluyksiköissä sellaisella forcella, että Saab 99:n pohja rapisi. Turun seudun ulosottopäällikkö heti kättelyissä hädissään tarjosi joen rannan kahvilassa lohipiirakasta kertoen samalla siltä istumalta kaikki, mitä hänellä oli kerrottavana maisterin saamatta kertaakaan keskeytetyksi päällikkö herran puhetulvaa. Seuraava etappi oli lyhyen matkan päässä rumasti toljottava Kakolan vankila, jonka johtaja oli käsiojossa odottamassa jo muurin ulkopuolella. Hän aloitti maisteria pelotellakseen karmealla kuvauksella yksinäisyyssellissä istuvasta neljän poliisin ampujasta Pasasesta. Kyllästyttyään Aurajoen siliään pintaan maisteri päätti ylipäällikön suosituksesta mennä Riihimäen keskusvankilaan laskemaan kadonneiksi väitettyjä viiden litran kanistereita, joita väitettiin käytettävän johtajan 50-synttäriellä tarvittavan kiljun tekemiseen. Hämmästys oli suuri, kun jo ulkomuurilla sairaanhoitaja varoitti tulemasta lähemmäksi ampumisvaaran takia. -Mikä ampumisvaara, parahti maisteri? - Ettekö ole kuulleet, vaikka asia on ollut esillä jo Riihimäen Sanomissa, että hyvässä käymisvireessä oleva hurmaava juoma on muuttumassa etikaksi, joka jota venäläiset käyttävät pitkänmatkan ohjuksissa. -Tämä takia kaikki vähääkin alkoholin tuoksahtavat juomat on hävitettävä, paitsi sahti hämäläisten kansallisjuoma saa pitää mainoksensa paikallisen jäähallin katossa.
Kokouksen jälkeen Pekka leikkisään sävyyn luovutti työhuoneensa käyttööni sihteerinsä Pirkko Piiraisen nyökätessä vieressään ja sanoi siirtyneensä jo työskentelemään käytävän toiselle puolelle omaan projektityöhönsä. Hallinnon kehittämisen ministerivalionkunnan asiantuntijajäsenyys oli yksi tärkeimmistä tehtävistäni. Sirpa Kekkonen, jolla oli huone samalla käytävällä, toimi valiokunnan sihteerinä. Miettiessäni, mihin ripustan anopilta saamani taulun, Pirkko tuli viereeni kummallisen näköisenä seisten ääneti pitkään tauluani tarkkaillen. Seinässä oli valmis jykevä ruuvi kuin tehty taululleni, joka oli aina kulkenut mukanani vaihtaessani työhuonetta. Pirkko kävi välillä omassa huoneessaan ja tuli uudestaan seuraamaan tauluprojektiani tuijottaen ääneti vankkaa ruuvia kuin hämärän haamua. Jätin tukevakehyksisen taulun nojaamaan seinää vasten ja ryhdyn järjestelemään papereitani. Parin viikon päästä Pirkko varovaisin sanakääntein kertoi jonkin arvokkaan taulun kadonneen huoneestani j...
Kommentit
Lähetä kommentti