Siirry pääsisältöön

4067. AI roskikseen – tilalle paperilla ja kynällä harjoittelua

Tekoälyn käyttäminen kouluopinoissa on aiheellisesti ollut julkisuudessa sen tarjoaman epäoppisen leviämisien takia. Sen käyttö jatkuvassa opiskelussa on varmin tae sille, että matematiikassa aivot jäävät jurakauden asteelle.

Matematiikassa oppimisen A ja O on laskeminen kotilaskut kotona paperille ja vähän pitemmälle vietynä harjoitella kynän ja paperin avulla ylimääräisä laskuja tuntikausia.

Itselläni on tästä vähän liikaakin kokemusta. Kävin viisi vuotta keskikoulua saadessani joka vuosi neljä nelosta, joista yksi algebrassa, toinen geometriassa kolmas englannissa ja neljäs ruotsissa. Joka kerta vaatimatonta palkkaa saava myyjänä toimiva äitini maksoi 500 markkaa preppauskurssilta, joiden ansioista juuri ja juuri suoritin matematiikan ehdot ja siirryin seuraavalle luokalle. Kerran jäin luokalle matikan nelosten takia, kun ei huvittanut.

Ihme tapahtui lukion ensimmäisellä luokalla, kun matikan opettajaksi tuli valmistumassa oleva nuori kundi. Hän oli rento tyyppi istuskellen silloin tällöin pulpetissa oppilaiden joukossa. Hän oli helposti lähestyttävä vailla pönötystä, kuitenkin pätevä siihen oppimäärään, mitä lukiossa vaadittiin. Hänen päämetodinsa oli panna meidät oppilaat laskemaan tunnilla hänen antamiaan laskuja, joita oli vino pino.

Tämä iski minuun kuin hevosen potku isäntään. Niinpä tilasin sinikantisen kirjasen, jossa oli aiemmissa ylioppilaskirjoituksissa olleita laskuja. Vastaukset olivat takalehdillä. Laskin kirjasen kannesta kanteen.

Ylioppilaskirjoituksissa sain viittä vailla laudaturin. Ja pääsin todistuksella suoraan lukemaan  Helsingin Yliopistossa matematiikkaa, josta suoritin laudaturin.

Täytyy muistaa, että matematiikan opiskelu eroaa kuin yö ja päivä yhteiskunta-aineiden opiskelusta. Matematiikassa ei riitä sinne päin toteamus, vaan eksakti  tulos, joka on joko oikea tai väärä ja jossa väärä tulos voidaan todistaa vääräksi.

Merkille pantavaa on myös se ilo ja pitkälle kantava mielihyvä, kun onnistuu ratkaisemaan mutkikkaan matemaattisen ongelman. Minulle on jäänyt ikuisesti mieleen punaisella vuoden 1960 kansanautolla tekemämme matka Vapaalasta Helsinkiin, missä Haagan, Suomen suurimassa liikenneympyrässä, mieleeni yhtäkkiä nousi ratkaisu laudaturtyöhöni Wahlmanin kompaktisoinnista. Palasin heti kotiin tekemään muistiinpanot vaimon ihmetellessä vieressä touhujani. 



Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

4008. Burkakielto avaa mimiikan keinoja

Burkakieltoon myönteisesti suhtautuvat perustelevat useimmiten kantansa eurooppalaisilla arvoilla tai yleisemmällä argumentilla länsimaisuudella. Näiden arvojen mukaan kuitenkin itse kullakin on vapaus pukeutua haluamallaan tavalla, kuhan noudattaa yleisiä eettisiä ehtoja. Vastahakoisesti asiaan suhtautuvat sanovat, että eurooppalaisuuteen kuuluu suvaitsevaisuus ja monimuotoisuus, mikä koskee niin ikään myös pukeutumista. Toisen ääripään edustajat kuuluttavat, ettei pankkiin voi mennä sukkahousut kasvoilla toisen ääripään julistaessa    burkan käytön kuuluvan heidän uskontoonsa ja arvomaailmaansa.  Näyttää siltä, että asiaan ei ole löydettävissä oikeaa ratkaisua. Vähemmälle huomiolle on kuitenkin jäänyt se, että mimiikka, kehonkieli kuuluu ihmisen ilmaisu- ja viestintäkeinoihin.   Toki joku voi sanoa, ettei mimiikka kuluu ilmeettömään suomalaisen bussissa istujan keinovalikkoon muuta kuin humalassa.   Silloin kun burkan käyttö on jollekin pakollinen julkisilla p...

3856. Ylen Jälkiviisaat ei meuhkannut, vaan oli Karvalan kynsien alla

Jälkiviisaat yritti olla reteellä ja laaja-alaisella päällä päättäen käsitellä koko Homo Companyin. Nato teemasta keskustellessa Janne Saarikivi nypi harvennutta kaljun alkuaan ja partaansa aivan kuin vertaillen, ovatko karvat kummassakin vielä saman harmaan sävyisä. Olihan ne, minkä teet. Jos Reetta Karvala ei olisi ollut tomera, Saarikivi olisi pitänyt meneillä olevaa aikaa outona monella tapaa. -Vasemmisto hallitus vie maamme Natoon ja joutuu tavalla tai toisella hoitamaan sairaanhoitajien lakon, totesi Saarikivi. Tämä jälkeen aina, kun Saarikivi yritti avata uuden keskustelun aiheen, Karvala torppasi se suoraryhtisenä. -Naton mennään, se on selvä, sanoi Karvala. Saarikivi venytteli pitkiä käsivarsiaan eteen ja taakse osoittaen näin, missä päin ovat imperfekti, preesens ja futuuri. Hän aloitti kuitenkin futuurista. Hän ajatteli näin. -Emme tiedä millaisia riskejä otamme mennessämme sotilasliittoon. -Yhtenä kauniina päivänä pataljoonan verran poikiamme komennetaan Kongoon, töräytti S...

3803. HS:n pilapiirros eilen ja nyt

Ehkä jotkut ovat havainneet, kuinka HS:n nykyinen pilapiirtäjä Ville Ranta ja hänen edeltäjänsä Kari Suomalainen poikkeavat  pilapiirroksiensa  ilmaisutyyleiltään kuin yö ja päivä. Suomalainen oli viivan mestari Rannan ollessa viivajoukon tulkki. Tällainen asetelma esiintyy myös monessa muussa taiteen lajissa kuten esimerkiksi kirjallisuudessa. Kalle Päätalo oli yksinkertaisen tapahtumien moniselitteisen ja monimutkaisen kuvaamisen lyömätön kingi, kun taas Antti Tuuri niukkasanaisen kirjoittamisen prototyyppi, aivan kuin ihailemani Albert Camus, esimerkiksi Rutto romanissaan. En haluasi asua missään nimessä Rutossa kuvatussa afrikkalaisessa kaupungissa.  Reidar Säreistöniemi oli Lapin värien ponnekas airut norjalaisen Edvard Munchin taulujen tihkuessa Huuto taulussa kammottavan pelottavaa pohjattomuuden tuskaa. Mennään takaisin Ville Rantaan. Hänen vertaamisensa Kari Suomalaiseen ei tee oikeutta Villelle, sillä Kari Suomalaisen aikaan painetulla lehdellä ja tässä tapauk...

Yhteydenottolomake

Nimi

Sähköposti *

Ilmoitus *