A. Stubbin nimityttäminen poikansa Oliverin Ulkopoliittisen instituutin harjoittelijaksi pudotti kerta heitolla presidentin harjoittamasta ulkopolittikasta sen toinen osa pois. Sitä putosi, että tupsahti arvo pois. On ymmärrettävää, että isät potkivat poikiaan ja tyttäriään uralla eteen päin, mutta nyt suosimistapahtuma oli sen kaltainen, että se ei nolannut ainoastaan Stubbin perhettä vaan myös muita harjoittelijaksi pyrkijöitä. Miksi näin tapahtui A. Stubbille? Ei varmaankaan huolimattomuudesta eikä myöskään oman poikansa kykyjen ylivertaisuudesta. Ainoaksi selitykseksi jää kunnianhimo, jolla isä halusi avittaa poikaansa eteen päin urallaan. Motiivi on oikea mutta keino väärä.
Ehkä jotkut ovat havainneet, kuinka HS:n nykyinen pilapiirtäjä Ville Ranta ja hänen edeltäjänsä Kari Suomalainen poikkeavat pilapiirroksiensa ilmaisutyyleiltään kuin yö ja päivä. Suomalainen oli viivan mestari Rannan ollessa viivajoukon tulkki. Tällainen asetelma esiintyy myös monessa muussa taiteen lajissa kuten esimerkiksi kirjallisuudessa. Kalle Päätalo oli yksinkertaisen tapahtumien moniselitteisen ja monimutkaisen kuvaamisen lyömätön kingi, kun taas Antti Tuuri niukkasanaisen kirjoittamisen prototyyppi, aivan kuin ihailemani Albert Camus, esimerkiksi Rutto romanissaan. En haluasi asua missään nimessä Rutossa kuvatussa afrikkalaisessa kaupungissa. Reidar Säreistöniemi oli Lapin värien ponnekas airut norjalaisen Edvard Munchin taulujen tihkuessa Huuto taulussa kammottavan pelottavaa pohjattomuuden tuskaa. Mennään takaisin Ville Rantaan. Hänen vertaamisensa Kari Suomalaiseen ei tee oikeutta Villelle, sillä Kari Suomalaisen aikaan painetulla lehdellä ja tässä tapauk...
Kommentit
Lähetä kommentti