Siirry pääsisältöön

3878. Odotettavissa oleva skandaalin käry

Poliittiset virkanimitykset ovat jyllänneet vuosikymmeniä jokaisen hallituksen työlistalla niin kauan, että niistä on huuhtoutunut korruption leima hyvin ohueksi lähes huomaamattomaksi pikantiksi juonteeksi. Olkoon hallitus kokoonpanoltaan mikä tahansa, se tekee niitä.  Sivullinen pitää niitä aina kyseenalaisina jopo häviöttöminä, mutta ei niitä kannata niitata seinään häpeäpaalujen lisäkoristeiksi, vaan niistä löytyy myös ei nyt perustelulta, mutta ymmärrettäviä motiiveja. Näillä on kyllä rajansa. Jos on tasavertaisia hakijoita, ei ole suuri synti, jos valinta osuus poliittiseen henkilöön. Tällöin kuitenkin ehdoton edellytys on, että nimitettävä on pätevä, ei siis välttämättä pätevin, koska se on joissain tapauksissa maksuasia. Jos on olemassa laajasti hyväksytty näkemys, että kirkkaasti pätevien jätetiin rannalle, tämä herättää melkoista ja ansaittua moitittavuutta. Jos hallitukset menettelevät näin jatkuvasti, kansalaisten luottamus poliitikkoihin laskee ja saattaa seura hallintoa kohtaan moraalikatoa.

On myös ikävää, että hallituksen vaihtuessa ministeri viime töinään nimittää poliittisen sihteerissä virkaan.

Yksi kansan silmissä moitittava nimitys on, jos virkaan nimitetään ilman ala työkokokemusta oleva henkilö. Näin näyttä tapahtuneen Satosen tapauksessa. On ehkä vaikeaa kuvitella, miltä tuntuu henkilöstä, kun hänet omasta ja monen muunkin mielestä, ohitetaan ”selvässä” tapauksessa. Itse koin, että minut ohitettiin ammoin sitten asuntohallituksen ylijohtaja nimityksessä. Silloin se tuntui pahalta, nyt se lähinnä on vain kuriositeetti. Kaiken kaikkiaan olisi kaikille osapuolille hyvä, jos pätevyys aina ratkaisisi. Tähän ei päästä milloinkaan, sillä poliittiset puolueet metsästävät korkeiden virkkamisten nimittämismahdollisuuksia omien luuloteltujen intressien takia. Tällainen intressiodottelu ei heikennä hallinnon tehokkuutta, sillä lähes aina loppujen lopuksi tulee nimitetyksi riittävän pätevä.

     

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

3803. HS:n pilapiirros eilen ja nyt

Ehkä jotkut ovat havainneet, kuinka HS:n nykyinen pilapiirtäjä Ville Ranta ja hänen edeltäjänsä Kari Suomalainen poikkeavat  pilapiirroksiensa  ilmaisutyyleiltään kuin yö ja päivä. Suomalainen oli viivan mestari Rannan ollessa viivajoukon tulkki. Tällainen asetelma esiintyy myös monessa muussa taiteen lajissa kuten esimerkiksi kirjallisuudessa. Kalle Päätalo oli yksinkertaisen tapahtumien moniselitteisen ja monimutkaisen kuvaamisen lyömätön kingi, kun taas Antti Tuuri niukkasanaisen kirjoittamisen prototyyppi, aivan kuin ihailemani Albert Camus, esimerkiksi Rutto romanissaan. En haluasi asua missään nimessä Rutossa kuvatussa afrikkalaisessa kaupungissa.  Reidar Säreistöniemi oli Lapin värien ponnekas airut norjalaisen Edvard Munchin taulujen tihkuessa Huuto taulussa kammottavan pelottavaa pohjattomuuden tuskaa. Mennään takaisin Ville Rantaan. Hänen vertaamisensa Kari Suomalaiseen ei tee oikeutta Villelle, sillä Kari Suomalaisen aikaan painetulla lehdellä ja tässä tapauk...

4008. Burkakielto avaa mimiikan keinoja

Burkakieltoon myönteisesti suhtautuvat perustelevat useimmiten kantansa eurooppalaisilla arvoilla tai yleisemmällä argumentilla länsimaisuudella. Näiden arvojen mukaan kuitenkin itse kullakin on vapaus pukeutua haluamallaan tavalla, kuhan noudattaa yleisiä eettisiä ehtoja. Vastahakoisesti asiaan suhtautuvat sanovat, että eurooppalaisuuteen kuuluu suvaitsevaisuus ja monimuotoisuus, mikä koskee niin ikään myös pukeutumista. Toisen ääripään edustajat kuuluttavat, ettei pankkiin voi mennä sukkahousut kasvoilla toisen ääripään julistaessa    burkan käytön kuuluvan heidän uskontoonsa ja arvomaailmaansa.  Näyttää siltä, että asiaan ei ole löydettävissä oikeaa ratkaisua. Vähemmälle huomiolle on kuitenkin jäänyt se, että mimiikka, kehonkieli kuuluu ihmisen ilmaisu- ja viestintäkeinoihin.   Toki joku voi sanoa, ettei mimiikka kuluu ilmeettömään suomalaisen bussissa istujan keinovalikkoon muuta kuin humalassa.   Silloin kun burkan käyttö on jollekin pakollinen julkisilla p...

3856. Ylen Jälkiviisaat ei meuhkannut, vaan oli Karvalan kynsien alla

Jälkiviisaat yritti olla reteellä ja laaja-alaisella päällä päättäen käsitellä koko Homo Companyin. Nato teemasta keskustellessa Janne Saarikivi nypi harvennutta kaljun alkuaan ja partaansa aivan kuin vertaillen, ovatko karvat kummassakin vielä saman harmaan sävyisä. Olihan ne, minkä teet. Jos Reetta Karvala ei olisi ollut tomera, Saarikivi olisi pitänyt meneillä olevaa aikaa outona monella tapaa. -Vasemmisto hallitus vie maamme Natoon ja joutuu tavalla tai toisella hoitamaan sairaanhoitajien lakon, totesi Saarikivi. Tämä jälkeen aina, kun Saarikivi yritti avata uuden keskustelun aiheen, Karvala torppasi se suoraryhtisenä. -Naton mennään, se on selvä, sanoi Karvala. Saarikivi venytteli pitkiä käsivarsiaan eteen ja taakse osoittaen näin, missä päin ovat imperfekti, preesens ja futuuri. Hän aloitti kuitenkin futuurista. Hän ajatteli näin. -Emme tiedä millaisia riskejä otamme mennessämme sotilasliittoon. -Yhtenä kauniina päivänä pataljoonan verran poikiamme komennetaan Kongoon, töräytti S...

Yhteydenottolomake

Nimi

Sähköposti *

Ilmoitus *