”Maamme velkaantuu vähintäänkin 40 miljardia lisää
hallituskauden loppuun mennessä, jos emme tee sopeuttavia toimenpiteitä. Emme
voi jättää lapsillemme tällaista laskua.” Tämä Eteläranta 10:n sanelema ukaasi on kuultu
lähes joka, kun Orpo avaa suunsa median edessä.
Ensimmäinen lause on pitää paikkansa, sillä olemme ajautumassa
lamaan tai ainakin pitkään taantumaa. Toinen lause on hieman provokatorinen.
Elämme viennistä sen arvon ollessa 2022 noin 45 prosenttia
bruttokansantuotteesta. Vientinäkymin vaikuttavat maailmanpoliittinen tilanne
ja siitä johtuvat talousnäkymät, kauppasuhdanteet, raaka-aineiden hinnan muodostukset,
kilpailu ja oma markkinointi ja ennen kaikkea sodat.
Kuvatussa kontekstissa pienenä maana ulkomaan kaupassa
olemme lastu laineilla ja lähes vailla mahdollisuuksia vaikuttaa sen isoon
kuvaan. Miten tässä tulisi toimia?
Looginen päätös lienee on varautuminen eri mahdollisuuksiin. Ilman analyysia tämä on hölmöläisten hommaa. Tämä ehkä onnistuu monen keinon samanaikaisella käytöllä. Innovaatiopanostus on yksi keino. Toinen on pitää tuotantokoneisto kustannustietoisesti yllä tuottamaan joko uusia tai vanhoja tuotteita uusille tai vanhoille asiakkaille. Kolmas on pitää yllä kontaktit ja suhteet yllä kumppaneihin ja potentiaalisiin yhteistyötahoihin sekä jo menetettyihin asiakkaisiin.
Kommentit
Lähetä kommentti