3236. Ei narrikunta ole mihinkään kadonnut

Julkisuudessa on usein esillä, kuinka lukemisen innostus on hiipunut. Tämän katsotaan koskevan erityisesti poikia. Lukeminen ei ainoastaan avaa vanhoja maailmoja, vaan tarjoaa elämän mittaisen varaston poimia nykyelämiseen rinnastuksia ja erilaisuuksia. Kirjat tarjoavat käsiteltäviksi ihmiskohtaloita ja mielikuvia siitä, miten kummallisesti asiat joillekin voivat tapahtua ja elämä oudosti keikahtaa. Lukemisen avulla voi saada käsityksiä siitä, miten asiat ovat jossain päin maailmaan kehittyneet juuri niin kuin ovat kehittyneet. Jossain nykyhetken tilanteessa lukemisen jättämä muistikontakti saattaa tuoda silmien eteen aineksia iloisuuden hurmasta, surun harsoista, hilpeistä onnen hetkistä ja karun sattuman parantavasta voimasta. Lukemisen tarjoama tietopohja voi huomaamattaan ilman ponnisteluja tuoda mieleen näkymän, joka resonoi henkilön jonkin välähtävän hetken tunnelman kanssa. Lukeminen ei tuo viisautta, vaan se tarjoaa lukijalle kuvitteellisen valtaistuimen, jossa voi vain istua ja itse sitä tajuamatta tehdä huomioita paikasta ja ajasta sekä luoda kuvitelmia, miten itse keinuu ja uinuu erilaisten aikasarjojen tahdissa.