Ylen Tv1:n kulttuuri cocktail mehusti nyt sieltä täällä sieppaamiaan korkeamman taiteen palasia katselijoiden purtavaksi. Nyt korvaan osui erään jäsenen tokaisema näyte viimeisimmän kirjan lukuanista. Hän oli aloittanut jättimäisen 900 sivuisen romaanin, jossa ensimmäinen sivu sai numeron 900. Jäsen ei ole päässyt eteenpäin kuin 150 sivua, kun pää on täynnä monimutkikkaita nimiä, vieraita paikkoja ja hämäriä lehtoja niin, niin että soisi jo valon näkyvän. Jos on mieltynyt pitkä perspektiivisiin lyhyessä ajassa romaaneihin, kannattaa lukea Volter Kilven Alastalon salissa. Siinä yhden päivän tapahtumiin uhrataan koko kirja. Jos kiinnostaa kuinka monipolvinen elämäkerta voi olla, pitää iskeä kiinni Kalle Päätalon 39 romaaniin. Päätalon lukemista helpottaa kirjojen ilmestymisen säännönmukaisuus. Kirjoja synty 1980-lvulta lähtien kerran vuodessa enenen joulua.
Ehkä jotkut ovat havainneet, kuinka HS:n nykyinen pilapiirtäjä Ville Ranta ja hänen edeltäjänsä Kari Suomalainen poikkeavat pilapiirroksiensa ilmaisutyyleiltään kuin yö ja päivä. Suomalainen oli viivan mestari Rannan ollessa viivajoukon tulkki. Tällainen asetelma esiintyy myös monessa muussa taiteen lajissa kuten esimerkiksi kirjallisuudessa. Kalle Päätalo oli yksinkertaisen tapahtumien moniselitteisen ja monimutkaisen kuvaamisen lyömätön kingi, kun taas Antti Tuuri niukkasanaisen kirjoittamisen prototyyppi, aivan kuin ihailemani Albert Camus, esimerkiksi Rutto romanissaan. En haluasi asua missään nimessä Rutossa kuvatussa afrikkalaisessa kaupungissa. Reidar Säreistöniemi oli Lapin värien ponnekas airut norjalaisen Edvard Munchin taulujen tihkuessa Huuto taulussa kammottavan pelottavaa pohjattomuuden tuskaa. Mennään takaisin Ville Rantaan. Hänen vertaamisensa Kari Suomalaiseen ei tee oikeutta Villelle, sillä Kari Suomalaisen aikaan painetulla lehdellä ja tässä tapauk...
Kommentit
Lähetä kommentti