Ylen Kettumäen Viimeinen sana ohjelmassa eräs keskustelija pelkisti polarisaation: ”Moni keskittyy itseensä niin voimakkaasti, ettei huomaa mitä ympärillä tapahtuu”. Toteamus oli istunnon ehdoton helmi, ja se kuvaa koko istunnon asetelmaa.
Keskustelun realistisen lähtökohdan saamiseksi kannattaa
mielessään tarkastella Suomen väestö populaatioita, ja sen perusteella hahmotta uudestaan
yhteiskunnassa mahdollisesti tapahtuvaa polarisaatiota, sekä vasta tämän jälkeen
käydä käsiksi, millaisia polarisaation muotoja ja haaroja mahdollisesti on
olemassa.
Voidaan syyllä väittää, että tavalliset peruskansalaiset
ympäri maakuntia eivät tiedä eivätkä edes hahmota mitään polarisaatiota
ympärillään. Se polarisaatio, mikä ohjelmassa pyrittiin tuomaan esille, on istunnon
asiantuntijoiden itsensä ja median yleisinformaation perusteella kehittämää näennäispolarisaatiota.
Tätä väittämää voidaan peilata siihen näkymään, mikä yhteiskunnan eri lohkoilla
ympäri arkielämää, perheissä, työpaikoilla, vapaa-ajalla, harrastuksissa on
olemassa, jos tarkalla mutta totuusperäisellä mielikuvituksella keskittyy sitä
havaitsemaan. Tässä tarkastelussa tuskin näkyy polarisaatiota yhtään enempää,
mitä aieimmin sitä siinä on ollut.
PS: Hyvä kysymys on, vaatiko polarisaatio
vastapolarisaation. Maamme sisällissodassa näin oli. Sen sijaan esimerkiksi
väestön keskittymisisellä taajamiin ei välttämättä ole vastapolarisaatiota,
vaan ilmiön voi katsoa liukenevan tasaisesti koko tarkastelukenttään.
Kommentit
Lähetä kommentti