Professori Hannu Toivosen artikkeli tekoälystä oli terävä ja valaiseva. Tekoälyn olemassaolon voi pelkistää siihen, että se on vain sen takia, että valtavasti dataa ja laskentakapasiteettia omaavia ohjelmia on alettu kutsumaan tekoälyiksi. Tekoälyn mahdottomuus tulee esille jalkapallopelin simuloinnissa, sillä jo yksi syöttö sisältää äärettömän monta variaatio mahdollisuutta, joten tekoälyn käyttö jo tässä tapauksessa johtaa umpikujaan ja ylinumeroituvaan avaruuteen eli ”super” äärettömyyteen. Mikään maallinen sovellus ei kykene käsittelemään tällaista ongelmaa pätevästi. Ihmisen äly riittää käsittämään ylinumeroitumisen, mutta tekoäly ei, koska puskee turhaan päätänsä seinään.
Ehkä jotkut ovat havainneet, kuinka HS:n nykyinen pilapiirtäjä Ville Ranta ja hänen edeltäjänsä Kari Suomalainen poikkeavat pilapiirroksiensa ilmaisutyyleiltään kuin yö ja päivä. Suomalainen oli viivan mestari Rannan ollessa viivajoukon tulkki. Tällainen asetelma esiintyy myös monessa muussa taiteen lajissa kuten esimerkiksi kirjallisuudessa. Kalle Päätalo oli yksinkertaisen tapahtumien moniselitteisen ja monimutkaisen kuvaamisen lyömätön kingi, kun taas Antti Tuuri niukkasanaisen kirjoittamisen prototyyppi, aivan kuin ihailemani Albert Camus, esimerkiksi Rutto romanissaan. En haluasi asua missään nimessä Rutossa kuvatussa afrikkalaisessa kaupungissa. Reidar Säreistöniemi oli Lapin värien ponnekas airut norjalaisen Edvard Munchin taulujen tihkuessa Huuto taulussa kammottavan pelottavaa pohjattomuuden tuskaa. Mennään takaisin Ville Rantaan. Hänen vertaamisensa Kari Suomalaiseen ei tee oikeutta Villelle, sillä Kari Suomalaisen aikaan painetulla lehdellä ja tässä tapauk...
Kommentit
Lähetä kommentti