Pekka Huttunen - Yhteiskuntakritiikkiä, vaihtoehtoja ja politiikkaa

       Keskustelu ei ollut kovin jäsentynyttä sen karattua vaikuttavuuden mittaamiseen. Se oli TEKESissä erityisen hankalaa vaikutusten syntyessä monien ja sattumanvaraisten vaiheiden jälkeen vuosien päästä milloin minnekin. Olimme yhtä mieltä siitä, että ainut keino oli sijaismittareiden käyttö. Loppuvaikutelmaksi jäi, ettei TEKESin vaikuttavuutta voi mitata kuin ulkopuolisella evaluoinnilla, jos silläkään. Vaikuttavuus näytti täälläkin olevan jo monen kertaan kylmentynyt ongelma. Joka tapauksessa saimme toimeksiannon konsultoida laitoksen tulosohjaushankkeessa

     Kuten niin monessa muussakin elon kulkua ohjaavissa tapahtumissa, tässä ei olut mitään tiettyä tekijää, joka olisi loogisella varmuudella vienyt asioita syistä seurauksiin, vaan kyse oli sattumasta. Tiesin, että Helsingin yliopisto tahtoi vapautua opetusministeriön pikkutarkasta rahan käytön valvonnasta ja siirtyä kehittyneimpiin menetelmiin.      Etelä-Esplanadilla eräs kasvotuttu mies tuli juttelemaan. Hän alkoi kertoa – välillä Eino Leinon patsasta vilkuillen – yliopistolla olevan kovia haluja siirtyä mahdollisimman nopealla aikataululla kehysohjaukseen. Hän oli ollut jo yhteydessä asiasta esimiehiinsä. Pitkähkön keskustelun jälkeen pyysin miestä tulemaan työhuoneesi sovittuna aikana. Tässä vaiheessa en vielä tiennyt joutuvani uudestaan yliopiston kynsiin.

Tietyn tason eheyden ylläpitäminen ja tiedonkulku vaativat jatkuvaa ponnistelua. Maanantaipalaveri ei riittänyt tähän. Villikan ehdotuksesta järjestimme työnohjauskokoukset Lauri Salosen johdolla kerran viikossa työajan päättyessä. Ennen kaikkea tupajumppa, kuten ohjelmaa kutsuimme, muodostui monelle vapauttavaksi uusia lähteitä avaavaksi prosessiksi. Se antoi konsultointiin uusia työkaluja ja opetti meitä tuntemaan paremmin toisemme lisäten luottamusta välillämme. Näin ainakin uskottelin itselleni. Sen kallista sadantuhannen markan hintaa ei moittinut kukaan.

         Pakostakin joudun portinvartijarooliin arvioimaan, kuka olisi sopivin mitäkin toimeksiantoa tekemään. Se, että ryhmässä oli erilaisia henkilöitä, jotka poikkesivat tiedoiltaan ja taidoiltaan tosistaan, ei ollut mikään ratkaiseva puute, sillä heille löytyi erilaisia rooleja ryhmässä. Toiset olivat hyviä taustaselvittelijöitä, toiset koulutuksen järjestäjiä, toiset työparin toisena osapuolena, toiset raportoijia ja toiset hyviä nopeasti muuttuvissa konsultointitilanteissa

             Pienistä ensivaikutelmista pystyy arvioimaan, millainen on yksikön yleinen tila: Jos päällikkö ottaa yksin vastaan ja pitää alkupalaverin ilman esikuntaansa, epäilyni heräävät. Erään yksikön pahaa tilannetta oireili se, että päällikkö istui yksin seminaarin aloitusaamuna hotellipöydässä aamupalalla muiden rohkenematta mennä seuraksi.

     HS tänään. ”Pitkään jumiutunutta sähköistä tunnistamistamisratkaisua edistetään uudessa työryhmässä, jossa ovat mukana kolme ministeriötä sekä pankkien, operaattorieden ja Väestörekisterikeskuksen edustajat.”      Samojen tahojen edustajista koostuva ryhmä toimi jo vuonna 1989 tavoitteena löytää tämä tunnistamisratkaisu. Pankkien edustaja oli SYP asiantunija. Kaikki nämä vuodet asia on ollut tavalla tai toisella ratkaisupöydillä, 25 vuotta turhaan.      Syy jumuitumiseen on valtion ict:n hajauttaminen 1980-luvun lopulla sekä pääministereiden ja valtiovarainministeriön kiinnostuksen puute.   

     Mennään karujen aueiden läpi. Illan pimeydessä hahmot seisoskelevat kaduilla ja istuskelevat levottomilla portaikoilla. Tuloerojen toinen alapää iskee tajuun.       Vankeinhoito ei ole yteiskunnasta erillinen saareke. Se on jopa tärkein elementti, kun turvataan niin sanottujen normaalien ihmisten toimintaa ja askareita. Vankiluku on luonnon lakia muistuttavan syyn seurasta. Kun yhteiskunnassa tuloerot ovat revähtäneet, toinen osa yhteiskuntaa laahaa karuillla alueulla, jossa rikollisuus alkaa, kun vuoteesta noustaan.       Yhdysvaltojen on pakko antaa pitkiä vankeusrangaistuksia, koska muutoin vankiluku räjähtää käsiin. Siellä on noin 6-7 miljoona ihmistä vankilajärjestelmän piirissä.       Kaiken taustalla on suurten tuloerojen seurauksena syntynyt nuorten syjäytyneiden ja osin huumesiiin sortuneiden luokkaa, joka jatkuvasti suoltaa katumarkkinoille uuttaa lupaava vankikandida...

      Kauppatorille puhalsi kuuma tuuli saaden kojujen seinät lepattamaan, kun kävelin sieltä salkku kädessä rahoitusjohtajan  huoneeseen. Hän ojensi ensi töikseen luettavakseni laatimansa muistion rahoitushuoltostrategiasta. Se oli tärkeä paperi, jolla avulla oli mahdollista tasapainottaa valtion budjettia ulkopuolisista rahoituslähteistä, tarkastella ja sopia, mitkä olivat rahoitusmarkkinayksikön, budjettiosaston ja valtiokonttorin roolit rahoitushuollossa.

Siirtyessäni valtion konsulttiyksikön vetäjäksi hallinnossa oli menossa suuri murros. Tämä oli alkanut kokoomuksen tultua hallituksiin. Sen mielestä keskusvirastot olivat demarien vallan tukikohtia. Asiassa oli perää, sillä kokoomus oli ollut pitkään oppositiossa ja demarit ja kepu olivat tällä välin miehittäneet keskusvirastojen tärkeät virkapaikat. Keskusvirastoilla oli ollu laaja norminanto-oikeus kunnille ja aluehallintoon. Siksi ne olivat voineet monissa asioissa yksityiskohtaisesti määrätä, miten tehtäviä tulee hoitaa.

Tänään oli viimeinen virkahakemuksen jättöpäivä, ja huomasin, että minulta puuttui todistus ruotsinkielen tyydyttävästä taidosta. Ainut tähän hätään käsiini saama kuulustelija oli vanhaharhaa tukkainen, kyynärpäihinsä nojava ja kumarassa istuva mies. Erehdyin pöydän takana pysyttelevästä miehestä punanenäisesta tyypistä pahoin. Kalle Sorainen osoitti luovuutta ja hiljaista huumorin tajua anatamalla todistuksen, vsikken osannut käynnössä mitään. Vappuaatto oli jo pitkällä. Hän otti kaksin kertaisen maksun ja komensi tulemaan vapun jälkeen uudelleen.

     Myönteiseen sosiaaliseen aktiivisuuteen perustuvan aidon vuorovaiktuksen tulosta ei voi ennustaa, vaan siinä parhaimmillaan syntyyy yllättäviä ja uusia näköaloja. Se on tälloin voimavara.      Sosiaalinen ihminen ei harkitse, kannattaako hänen uhrata omasta minuudestaan palasia vuorovaikutukseen, koska se ei rasita häntä henkisesti eikä vie häneltä mitään pois, vaan päin vastoin piristää. Tällöin sosiaalisuuus muiden kanssa inspiroi itseorganisoituvaa sponttaanista luovuutta, jonka parhaat tuloset syntyvät, kun osaanottajat heijastevat kokemuksiaan vaapaasti vastakkain ohi käsikirjoituksen. Vaarana on, että luova sosiaalinen prosessi kääntyy nopeasti pelkäksi seurallisuudeksi.

     Terveyskeskuksen sairaanhoitaja pyysi komentoäänellä sisään.Yllätyin. Luulin meneväni lääkärille vain tutkittavaksi. Punapartainen suuri luinen mieslääkäri kysi, oliko veri tuoreen punaista. - Punaista on, sen näkee vessan pönttöön tulevasta jätöksistä, sanoin. Lääkäri oikaisi ryhtinsä tyytyväisenä. – Tulkaa perässäni. Riisukaa ensin vaatteet pois. - Kaikkiko.   - Kaikki       Hän johdatti minut pitkän lukuisilla tutkimusalustoilla kalustetun operaationhuoneen toiseen päähän. Siellä tällä makoili potilaita. Kävelin osoitetulle lavitsalle koettaen olla tutematta mitään mielenkiintoa kehenkään.      Huomaamatta ympärilleni oli ilmestynyt kaksi sairaraanhoitajaa lääkärin avuksi. He kääntelivät kylkeni ja jalkani asentoon, jossa lääkäri voi tehdä tähystyksen. Lääkäri tokaisi hoitajlle.   - Tuo silmukka. Napsautetaan vähän. Hetken kuluttua hän sanoi, että nyt ne on poistettu,   peräpukamat. Kävellesäni ...

     Valitettavan usein työyhteisö on pullollaan hankkeita, jotka eivät johda mihinkään, vaan ne syövät ainoastaan resursseja. Tämä koskee   erityisesti srtategisia hankkeita, joissa työskentely pahimmillaan muistuttaa sotapeleihin kuuluuvia leikkimielisiä omien asemien vahvistamista ja vihollisten voittamista.   Pelin loputtua palataan päivän arkeen otsat kirkkaina.      Vaara on siinä, että näissä peleissä pelaajat keveästi harhautuvat uskomaan, että kyllä näillä laatikkoleikeillä ja uhat-mahdollisuudet-analyyseillä strategiset ratkaisut löytyvät. Ne eivät useinkaan löydy. Sen sijaan ajaudutaan jatkuvasti tilanteisiin, jossa strategisten linjausten puuttumiset korvataan operatiiivsen toiminnan pikku tarkistuksilla ja toimenkuvien muutoksilla. Tälläisella johtamisella työyhteisö ajatuu vähitellen pala palalta rakennetuksi hökkelikyläksi, jossa vain alkuperäien asukas osaa kulkea.       Lääkkeenä tähän on u...

       Jokainen ihminen on riippuvainen useista työyhteisöistä ja organisaatioista ja niiden palveluista ja tuloksista. Johtaminen ei sijoitukaan pelkästään organisaation huipulle, vaan sitä tehdään ja tarvitaan kaikilla tasoilla.        Asiantuntijoita voidaan pitää johtajina ilman alaisia. Usein he ovat omaksuneet johtajan roolin itseään kohtaan, koska tiedostavat, että heidän erityisosaamisellaan on suuri vaikutus moneen organisaatioon ja päätökseen. Viime kädessä kaikki johtavat itseään.        Näistä syistä johtaminen on täkein tehtävä yhteiskunnassa. Tämä korostui tänään Ylen aamu-tv:n Raimo Sailaksen haastattelussa, jossa hän kuvasi Suomen talouden ja talouselämän tulevia kehitysnäkymiä hyvin synkiksi. Rivien välistä heijastui epäluottamusta yleiseen johtamistasoon.        Nyt on peiliin katsomisen paikka.

       Terveydenhoito ei ole palveluala, siinä ei pelitä profit motive, sen keskeinen laatutekijä on vaikuttavuus eikä asiakastyytyväisyys. Siksi se on ennen kaikkea investointiala, joka valtakunnan tasolla vaatii keskitettyä ohjausta ja tulosten pitkäjänteistä arviointia ja evaluointia. Muita laatutekijöitä ovat oikea-aikaisuus, tasa-arvo, turvalliuus ja tehokkuus.         Tämä oli Ylen eilisen Päivän kasvo-ohjelman   professori (em) Martti Kekomäen sanoma. Viisaita sanoja.   Hän on saanut terveyshoitoalan koulutusta Yhdysvalloissa, jossa hän on saanut myös varmuuden, ettei pelkkään yksityissektoriin perustuva järjestelmä toimi. Maksajalaatu on eri asia kuin palvelulaatu.         Uudessa sote-ratkauisissa leveäharteinen sote-alue päättää muiden muassa, mistä palvelut ostetaan ja arvioi myös hoidon vaikuttavuutta. Tämä on hyvä ratkaisu.      ...

           Pelko heittäytyä emotionaalisesti vuorovaikutustilanteessa voi johtua monesta syystä. Se saattaa aiheutua kritiikin pelkäämisestä. Kammo voi johtua vastemielisyydestä sitä kohtaan, että ollaan tekemisissä omista käsityksistä poikkeavien mielipiteiden ja havaintojen tai tuntemattomien kysymysten kanssa. Pelko voi johtua myös siitä, että aidossa vuorovaikutustilanteessa ihmiset joutuvat luovuttamaan toisilleen itsestään jotain hyvin läheistä, johon he ovat tunteenomaisesti kiintyneet ja joka saattaa koskettaa ihmisen persoonallisuuden syvimpiä piirteitä.

             Sitä ennen työ saattaa ajelehtia ja eräät tarkkailevat näkyykö vastustajia, onko valtatyhjiö pysyvä? Tätä ennen jokin ryhmittymä on vastustellut hanketta vaihtelevin perustein. Ryhmittymän pyrkimyksenä on horjuttaa hankkeen vetäjän pätevyyttä ja arvovaltaa. Kun kysymys on henkilökohtaisesta välienselvittelystä hankkeen, vetäjä on vahvoilla, jos hänellä on toimeksiantajan tuki ja hän on pätevä teoissaan ja sosiaalisilta taidoiltaan. Sen sijaan jos opposition propakandakoneisto ja argumentaatio muutoksen puolesta ovat riittävän vahvoja, hankee muuttuu tai kariutuu kokonaan vetäjän pätevyydestä riippumatta.

        Katua on lähes turha verbi. Jos sitä hokemalla saataisiin tehty tekemättömäksi, sanan kirjaimet olisivat kuluneet puhki. Suomessa on kuitenkin tehty kaksi niin suurta katastrofaalista jätimunausta, että niitä kanattaa katua, vaikkei se auttaisikaan. Ne eivät ole nato ja euro.         Ne ovat julkisen sektorin tietohallinnon hajauttaminen 1980-luvun lopulla ja sote-uudistuksen täydellinen sössiminen.        Ensimmäisen raskaan tason virheen seurauksena miellä on tuhansia yhteensopimattomia ict-järjestelmiä, joilla yksityinen sektori rahastaa, koska julkisen itc-johtamisen on sallitu olla heikko. Vähän väliä erotetaan kykenevät ict-johtajat. Lasku yteiskunnalle on ollut jo kymmeniä miljardeja euroja.       Toisen suurmokan – sotesotkun -   seurauksena meilllä on julkisesta ja yksityisestä sekä kolmannesta sektoista koostuva vastuun ja rahoituks...

       Pappi päätti saarnansa syntien anteeksi antamiseen Jeesuksen Kristuksen Pyhässä Sovintoveressä. Maallikkosaarnaaja, joka aikoinaan kansakoulusta Pennalan ohi kotiin kulkiessaan oli kivittänyt puhelinpylväiden posliininuppeja, puhui kiivaasti synnistä ja tuijotti minua välillä. Viimeinen numero oli puheeni. Siinä menemättä yksityiskohtiin selostin yleisellä tasolla äidin vaiheita.        Jälkeenpäin huomasin, että puhe olisi sopinut kelle tahansa sodissa taistelleen miehen vaimolle. Illalla kolmistaan äidin mökillä puhelimme sopuisasti kaikenlaisista arkiasioista äidin välillä mennessä makuulle sydäntään rauhoittelemaan voimille käyneen juhlapäivän jälkeen. Pois ajaessamme Haapajärveltä Kalajoki näytti Pennalan törmältä katsottuna suuren vesistön sivuhaaralta, joka yhtyisi jossain metsäisen niemen suojassa pääuomaansa.

      Yliopiston hallintojohtaja Timo Esko sanoi kuivasti naurahtaen, että puhetta tulisi johtamaan omissa maailmoissaan elävä, eläinlääketieteen professori. Kokouksen alettua sisimmässäni tuntui sillä hetkellä, kuin Aristoteles olisi seissyt edessäni tutkimassa henkilöllisyyttäni.         Rehtori Olli Lehto kysyi, voidaanko hallintouudistus ja talousuudistus viedä läpi yhtä aikaa. Professori Klaus Vala epäili uudistusten tiedepoliittisia vaikutuksia. Ilkka Niiniluoto pelkäsi dogmaattisuutta. Raimo Väyrynen vain hymyili salaperäisesti. Keskustelun jälkeen puheenjohtaja sanoi lakonisesti vailla mielenliikutusta, että asiaa lykätään.         Seuraavana päivänä Esko soitti ja sanoi konsistorin ottaneen samassa kokouksessa asian uudelleen esille ja hyväksyneen sen.

        Hahmotellessani Temmekselle konsernijohtamisen ideaa ja kannattaessani Suomen liittymistä Euroopan yhteisöön Temmes tuli myöntäneeksi luvan kirjoittaa kirja työajallani. Weilin & Göösin Raija Renlundille, joka näytti kirjalle vihreää valoa. Ehdotin Raijalle kirjan nimeksi ”Konsernijohtaminen julkisessa hallinnossa”, mutta hän suhtautui nimeen epäillen. Kirjan nimeksi tuli ”Johtaminen muuttuvassa julkishallinnossa” ja alaotsikoksi ”Yhtymäjohtaminen”. Tietokirjaksi sitä myytiin hyvin, 1 200 kappaletta kahdessa kuukaudessa.        Raija ihmetteli, miksi jouduin luovuttamaan kehittämiskeskukselle tekijäpalkkioni. Ihmettelin sitä itsekin, mutta sitten muistin, että keskus oli maksanut etukäteen eräälle sosiaali- ja terveysministeriön apulaisosastopäällikölle kirjan kirjoittamisesta, mutta sivuakaan ei ollut tullut valmiiksi. Pietikäinen ja kehittämiskeskuksen toimitusjohtajaksi tullut Jaakko Kuusela peru...

             Muutaman päivän kuluttua tarkastusviraston osastopäällikkö Erkki Mäki-Ranta soitti kertoen pehmeällä äänellä, että Temmeksen lupa oli pelastanut minut virasta erottamiselta. Kiitin luojaa, että olin säilyttänyt diaaritulosteet mökin liiterin komerossa. Olin laskenut niistä Patentti- ja rekisterihallituksessa työskennellessäni käsittelyaikoja, ja ne vain odottivat komerossa sopivaa tapaa päästä niistä eroon. Myöhemmin vuosien päästä keskusrikospoliisi kyseli papereista, mutta olin jo hävittänyt diaaritulosteet.

Sitä kirjoittaessani minun olisi pitänyt soimata itseäni enemmän kuin soimasin, sillä tekoni ei ollut hyvän hallintokäytännön mukaista. Miksen kertonut Pietikäiselle nopeiden käsittelyjen voivan myös olla aivan laillisia ja hyväksyttäviä asianomaisiin kiirehtimisilmoituksiin perustuen. Ei siis mitään korruptiota. Itsesyytökseni häipyvät taka-alalle muistuttaessani itselleni, että prosessia ohjasi joku näkymätön käsi. Eihän kukaan joutunut syyttömästi kärsimään eikä päässyt kuin koira veräjästä. Viimeksi ajateltu hymyilytti minua. Seuraavana päivänä Temmeksen huoneessa, Pietikäisen läsnä ollessa, kävimme läpi selvitysluonnostani. Siinä Temmes oli suullisesti myöntänyt sivutoimiluvan Patentti- ja rekisterihallituksen konsultointiini.

            Maanantaiaamuna menin huolettomana halintojohtjan huoneeseen ruskea salkku täynnä tärkeitä papereita, hieman omatunto kolkuttaen. Kun Pietikäiselle kävi selväksi, että hänen eteensä pinoamani paperit olivat kaupparekisterin diaarin tulosteita, joista näkyi, minä päivänä mikin ilmoitus oli tullut vireille ja rekisteröity – muutamat ilmoitukset olivat menneet vireille jo tulopäivänä – hän hämmentyi.           Mies meni aivan vakavaksi, kun jatkoin, että kokoomusjohtoisen kaupparekisterin käsittelyajat olivat olleet aiemmin kahdeksan kuukautta, ja kun pidin ihmeenä noin reipasta toimintaa. Hetken hiljaisuuden jälkeen sanoin välinpitämättömästi, että valtion tarkastusviraston oli myös syytä tutkia tällaisia raportteja eikä keskusrikospoliisin puuttuminen asiaan ollut liioiteltua. Kun kunnon keskustelua ei syntynyt Pietikäisen hipelöidessä vain korvalehteään, sanoin meneväni laa...

                   Yksi hierarkioiden murtamista edistävä tekijä oli opiskelijapiirissä alkanut radikalismi. Sen mainingit tarjosivat otollista maaperää toimintavapautta sallivalle ja jopa sitä korostavalle johtamiselle. Samoihin aikoihin tapahtuneella vasemmistoradikalismilla ei ollut tässä murroksessa merkittävää roolia. Sen sijaan meidän ikävuosilla oli. Olimme nuoria, kuolemattomia ja tiesimme kaiken. Vallalla oleva neutraalin hallintomallin rusahtelu raameistaan antoi meille sytykkeitä puhua uudistumisen tähdellisyydestä. Vanha neutraali hallintomalli perustui siihen, että noudattamalla vain säädöksiä ja ohjesääntöjä kansalaiset saivat oikeudenmukaiset palvelut. Pidimme tämän koulukunnan kannattajia vanhoillisina. Mielestämme heidän uudistushankkeilla oli kyllä pitkät varjot, mutta valot olivat matalalla. Näin ajattelimme, vaikkei meillä yhtenäistä hallintomallia ollutkaan tarjota tilalle. ...

Voidaan myös kysyä, toimiiko yritysten ympäristölupajärjestelmä oikein, jos yritys itse valvoo lupaansa ja samanaikaisesti kansalaisilla ei ole oikeutta nostaa ryhmäkannetta yritysten ympäristörikkomuksissa. Suomessa ylimmät oikeudet epädemokraattisesti ja läipäkymättömästi itse valtisevat jäsenensä. Nämä esimerkit puoltavat ajatusta siittä, että hyvä oikeusjärjestys ja   kansalaisyhteiskunta sisältävät monia tärkeitä yhteisiä elementtejä.

Mies tuli aina sisään koputtamatta, kuten aina ennenkin, noelta ja öljyltä haisten. Hän meni suoraan asiaan levitettyään paperinsa pöydälleni kääntöveitsen kärjellä minulle tuntemattomia kaavoja osoitellen. Niillä hän oli keksinyt uuden tavan laskea maan etäisyyden kuuhun. Selostustaan tehostaakden on käveli välillä ovelle kuin poistuakseen. Hän tyytyi, kun sanoin silloin tällöin, että aivan, aivan. Mies oli tärähtänyt keksijä Loviisasta. Hän yritti saada sinnikkäästi patenttia kaavoilleen. Naisinsinöörit pelkäsivät nokista neroa.

Ohjemassa esiintyneellä asiantuntijalla oli lavea käsitys agressiosta. Ei ole totuttu pitämään oikeana agressiona sitä, kun heivöröinen kaveri jalat tanassa puolusta selväsanaisesti mielipiteitään. Uskonnollisen lahkon alistamiskultturi on ennen kaikkea kuuliaisuusriitti eikä agressiota. Todellista agressiota esiintyy vankiloissa kapina yhteiskunnan epäoikudenmukaista kohtelua vastaan. Jos murjottaminen työpaipalla katsotsaan agressiiviseksi käyttytymiseksi, kuten asiantuntija esitti, koko Suomi on kauttaaltaa agressiivinen.

Tänään Ylen Päivän kasvo-ojelmassa HelsikiMission Sirpa Vapaavuori esitti hämmästyttäviä ajatuksia vanhushuollosta. Hän ei osaa sanoa, miten köyhät vanhukset selviytyvät kotonaan. Nuoret kuulema antavat lahjoituksia. Ei pidä ukloistaa omaa kurjaa selvlytymispelkoaan muille. Voihan naapuri rimpauttaa ovikelloa. Mistä toiminnanjohtaja Vapaavuori on saanut tällaiset ajatukset? Ilmeisesti kokoomuksen Suuri Yhteiskunta-ohjelmasta, joka pohjautuu hyvät tekeväisyyteen, lajoituksiin ja omaantuntoo. Herää kysymys, miksi köyhät ovat veronsa maksaneet.

Epäonnistuneesta luennosta, muistion, asiakasraportin, artikkelin tai kirjan kirjoittamisesta voi jäädä lähtemätön jälki konsultin mieleen. Näissä hän saattaa kokea pienen kuoleman, sisäisen räjähdyksen, johon johtaneita syitä hän jatkossa pyrkii välttämään loppuun asti. Hänellä on siis työssään relevantti huonolaatuinen vertauskohta, joka kasvattaa häntä ihmisenä ja josta hän voi ammatillisesti oppia. Oppiminen tapahtuu,  kun konsultti analysoiepäonnistumisen syyt ja tekee niistä johtopäätökset sekä muuttaa niiden perusteella toimintatapojaan.

S. Niinistö oli jämäkkä johtaja, joka vaati kansliapäälliköltä ja muilta alaisiltaan paljon. Hän suhtautunt selittelyihin suopeasti. Niinistö keskittyi ministeriön keskeisiin lainsäädäntöhakkeisiin. Tämä kyllä oli viisasta, sillä ei ministerillä ollut aikaa ja mahdollisuuksia puuttua yksityiskohtiin. Sitä varten oli kansliapäällikkö. Kansliapäällikkö halusi raivata ministeriön vanhat takertumat pois oikeusjärjestelmän kehittämisestä, mutta kauan paikoillaan istuneiden johtavien virkamiesten vastustus oli kova.

Ministerin puhuttelusta toivuttuani katselin aamulla aikaisin työhuoneeni ikkunasta kyltymättömän auringon paahtamaa Esplanadin menoa. Ihmiset kävelivät ripeästi ristiin rastiin eivätkä jääneet juttelemaan kuten lounasaikaan. Poikkeuksen tekivät Viron-laivoista saapuneet farkkuhoususet oluttölkkiensä kanssa häärivät nuoret miesporukat, jotka puoleen päivään menessä olivat kadonneet jonnekin. Jätin Esplanadin rauhaan ja aloin miettimään tulevaisuuttani.

Ensimmäinen työkokous voi alkaa joko niin, että organisaation johto valmistelee siihen työpaperit, tai niin,  että konsultti laatii sovittujen suuntaviivojen mukaisen tai hänen oman harkintaansa perustuvan pohjapaperin. Tässä suhteessa ei ole parasta ratkaisua, vaan tilanne sanelee, kumpaa tietä kannattaa edetä.

Yksilökeskeisyys on kiivas vastustaja. Ainut paikka, jossa se nujertuu on festarit. Arjen alettua toiset palaavat terapiaan. Maailma on kuin luotu näille istunnoille, joissa jatketaan opiskeluaikana aloitettua itsensä analysointia. Auktoriteettejä tarvitaan vain anedoktien hahmoina. Toiset jatkavat minäkeskeistä elämäntapaansa. Terteyserot eivät kiinnosta, sillä polvivammat hoituvat pysymällä tuloerojen oikealla puolella. Ei voi kuin arvailla, mitä tapahtuu, kun poliitikot, kokoomuslaiset huomaavat,  kuinka yksilökeskeisesti omissa kärsimyksissään kymmenet tuhannet vanhukset kuihtuvat ja kuolevat laitoksiinsa.

Jos konsultti onnistuu puheenvuoron, jossa hän spontaanisti kykenee parantelemaan ideoitaan ja jonka seurauksena on läpimurto työssä etenemisessä, suoritusta voidaan pitää konsulttityön helmenä. Konsultin ei tarvitse ollo verbaalikko tai kirjoittajanero, mutta jos häneltä puuttuu molemmat taidot hänen menestysedellytyksensä konsultin uralla ovat huonot.

Puheviestintä on sukua tilanteiden hallinnalle. Se on olennaisen tärkeää konsultille, koska puhuminen on se työkalu, jolla hän saa viestinsä perille, vaikka viesti olisi kuinka hyvin kirjallisesti dokumentoitu. Puheviestintään kuuluvat puhe- ja esiintymistaito, äänenenkäyttö ja -hallinta, rymhmäviestintä ja kehonkieli. Jos konsultilla ei ole riittäviä puheviestinnän taitoja, hänen uskottavuutensa laskee, mikä puolestaan heikentää hänen keskeisintä tehtäväänsä; vaikuttamista henkilöihin seminaareissa, kokouksissa ja neuvotteluissa. Joka kokouksessa ei tarvitse vaikuttaa ollakseen uskottava.

Konsultin yhtenä tehtävänä on esittää praktisisa ratkaisuja perusteluineen ongelmiin. On eri asia esittää tämä kirjallisesti kuin puhumalla, sillä suullinen esitys on vahvasti sosiaalinen tapahtuma, jonka käsikirjoitus voi helposti järkkyä kirjallisen selvityksen ollessa ankarimmillaan yksinäisen asiantuntijan uuvuttavaa työtä. Kirjallisessa esityksessä konsultilla on mahdollisuus ilmaista täsmällisesti kantansa ja ulkopuolisten antaa kirjalliseen esitykseen kohdennettu kritiikkinsä.

Hajasijoitus jos mikä on ennen kaikkea politiikkaa, oman puolueen edun ajamista äänestäjäkuntaa mielistelemällä. Se on keskustan vastaus keskittämiseen. Se ongelmista vaietaan ja sen vaikutuksista eivät edes virkasmeihet kerro menestystarinoita. Vanhasen hallituksen tavoitteena oli oikein urakalla siirtää virastoja maakuntiin saada sinne noin 4000 työpaikkaa. Viimeisimpänä kohteena oli lääkelaitos Fimean siirtäminen Kuopioon. Muutto on vieläkin kesken osan fimealaisten työskennellessä pysyvästi Helsingissä. Matkustamiset ovat lisääntyneet rutkasti. Säästöt ovat negatiivisia. Jos alueellistaminen olisi ollut vain virastojen ja työpaikkojen siirtelyä sinne tänne, operaatiot olisivat ollut joten kuten hyväksyttävissä, mutta kun syntyi kaksoismiehityksiä ja sekasortoa. Esimerkiksi muuttamisen tukeen ei valtio eikä vastaanottava taho panostaneet riitävästi. On pitänyt muiden muassa luoda uudet työmenetelmät ja saada puolisoille työpaikat. Koska alueellistamnien ...