Valtioneuvoston tiedottamisen keskittäminen valionneuvoston kansliaan on onneton päätös. Tämä siksi, että ministeriöjärjestelmä ei ole konserni, jolla olisi yhteisiä elementtiä. Kullakin ministeriöllä on suvereeni päätöksenteko toimialansa strategeista linjauksista ja resurssiensa käytöstä hallituksen täysistunnon tehdessä päätökset valtakunnan tason kysymyksistä ja ulkopolitiikasta. Jos Orpon ajamaan keskitettyyn tiedottamiseen jostain syytä mennään, mikään ei estää ministeriötä tiedottamasta parhaaksi katsomistaan asioista ja tavalla. Myös keskusvirastot ovat  hyvin itsenäisiä, eikä ministeriöt voi niiden substanssiasioihin puuttua, vaikka kuinka niitä yritettiin lakkauttaa. Itsenäisyys takaa poliitikkojen näppien erossa pysymisen niiden toiminnasta, mikä on erinomainen asia.  Tulli on siitä hyvä esimerkki. Pitää muistaa, että tiedottamien on osa strategista toimintaa, ja ilman sitä oikeutta ministeriöt osin halvaantuvat. Kansa ei halua monoliittia hallintoa, vaan sen omiin ...

On selvää, että tunteet ovat pomojamme. Rationaalinen minä yrittää tikittää rinnalla, mutta tunnepomo saattaa usein päättää mitä teemme. Enimmäkseen tämä marssijärjestys on hyvä. Se tekee elämästä elämän. Tunnejärjestelmämme ei synny tyhjästä, vaan sitä muovaavat vahvasti koko elämämme ajan ympäristö ja siitä tulevat vaikutteet ja impulssit. Tämä on hyvin salakavalaa, sillä luulemme tunteiden olevan oma asiamme ja jopa omistavamme ne. Täytyy kuitenkin huomata, että syvien tunteiden syntyminen muistuttaa tiedon syntymistä. Harvoin tieto on yksittäisen henkilön idea, vaan se puhkeaa esille yhteiskunnallisissa prosesseissa.  Tunteisiin perustuvat uskonto ja nationalismi ovat kova aisapari. Ne muodostavat monessa maassa yhteiskunnan moottorin. Tällaisella voima-aparaatilla saadaan myös valtavia tuhoja aikaan.  Niiden vaarallisuutta lisää se, etteivät ne tottele ja välitä rationaalisuuden syleilyistä. Päinvastoin ne ottavat välineikseen tai aseikseen järjen vastaisia seikkoja, joit...

Turinatuokiossa puoli lahon ystäväpiirini kanssa tuli puheeksi nuorison erilaiset kehon lihasten kohottamisohjelmat. Toiset olivat sitä mieltä, että ne ovat vain turhuutta ja itsetunnon kohottamista. Toinen puoli piti harjoittelua hyödyllisenä oman terveyden kohottamiseksi, mutta ikääntyessä se ei enää käy nikamien ja jänteiden nyrjähtämisvaaran takia. Kolmannes piti niitä hyvänä tapana pitää kehostaan huoli ja parhaassa tapauksesta lihaskunto sellaisena, että se säilyy tarpeeksi pitkälle ja voimakkaana vanhuuteen saakka. Kannatin kolmatta kohtaa kokemuksieni perusteella ja ei pahitteeksi, jos treenien seurauksena itsetunto kasvaa. Tämä päivänä varmaankin moni nuori haluaa kehonsa näyttävän hyvin treenatulla ja hyvän näköiseltä. Silloin se voi saada toisen sukupuolen katseiden hyväilyä. mikä on OK. Aikoinani tämä ei tullut mieleen, koska silloin lähes joka jätkällä oli ruista ranteissa ja voimaa vaativien ulko- ja metsätöiden tekemiseen. Ei kyllä nykyisen kaltaisia lihaspatteja ollut. ...

Kaikki eivät halua. Eliittiin kuulumisesta ja siellä    aseman pitämisestä seuraa, että oleta valmis toimimaan jonkin yhteiskunnallisesti merkittävän organisaation johdossa. Jos haluat eliittiin sinun on syytä syntyä koulutusta arvostavaan perheeseen. Ei välttämättä. Vaatimattomista lähtökohdistakin voi nousta silti eliittiin. Nykyiset elitistit tulevat nyt melko tasaisesti eri luokista: kolmasosa työläistä ja maanviljelijöistä, kolmasosa keskiluokasta ja kolmasosa yläluokasta (Ilkka Ruostesaari 2014). Loppututkinto edistää ehdottomasti eliittiuraa. Järjestötoiminta (puoluetoiminta) sekä verkostojen luominen esimerkiksi sukulaisten ja ystävien avulla auttavat matkalle maineeseen. Lahjakkuus ei ole pahitteeksi. Sosiaalinen kyvykkyys toisten seurassa avaa väyliä ja lopulta sinut    katsotaan kuuluvan mukavien ihmisten joukkoon. Toki paineita ja änkyräihmisiä sinut on siedettävä. Jos et ole valmis vaalimaan eliittiuraasi jatkuvasti, voit jumiutua paikallesi näkymät...

Trump on niin monipuolisesti lahjakas, että hänen imagolleen tekisi hyvää verrata häntä muuttamiin maailman huippu valtiojohtajiin. Kannattaa vertailuissa kuitenkin pysyä lähihistorian heppujen ja naisten kimpussa, koska lähihistoria voi hämärtyä ja saada sinne kuulumattomia sävyjä.   No 3000 kenkäparin Filippiinien keisarin Marcosin vaimo Imelda voidaan mainita. Japanin Hojo oli merkkimies vääntämällä maan irti maakrapu mentaliteetista, sillä suurin piirtein Hojoon asti maan kreivikunnat taistelijat maan herruudesta antaen muun maailman jäädä rauhassa odottelemaan fiksumpia aikoja. Hojon mentaliteettia hieman kirjoista tutkineena, hän oli kuitenkin pohjimmiltaan militaristi, jonka arkkivihollinen oli Kina. Hojon merkitys oli ennen kaikkeaan siinä, että hän loi Japaniin militaristisen hallinnon jopa niin leimallisesti, että Australian eteläiset kaupungit saivat maistaa pikkukärpästen pommeja siis matkanteko kykyisiä pienehköjä pommikoneita. Myöhemmin Hojo onnistui vakauttamaan ha...

”Eräs mies soitti Akaalta ja kertoi, ettei päiväraha riitä elämiseen ja olisin kuollut nälkään ilman puolisioni palkkaa.” Poliitikot käytävät hyvin usein tällaista toridataa eduskuntakeskustelussa kantansa perustelemisessa. Samaa metodia soveltavat toimittajat lisääntyvässä määrin. Heille on sattunut joku tapaus tai heille on eräs henkilö kertonut sattuman, joilla he perustelevat pontevasti esittämäänsä mielipidettä. On selvä, ettei yksittäistapaus ilmaise seikan uskottavaa tilaa.    Seikan totuusarvon merkitys näin yritetään saada kuulijan tietoon laajassa merkityksessä, siis totena monille. Menettely on samankaltainen neronleimahdus, jos kerrotaan lottoamisen kannattavan, koska naapurin mies voitti juuri sillä sata euroa.  Lehden toimittajien näppäimistöön tämä metodi on iskeytynyt syvälle heidän kertoessa omia kokemuksiaan arkiasioista. Mitä jonkin toimittajan kotitapahtuma kenellekään kuuluu tai ketään kiinnostaa. Ulkopuolinen voi epäillä näissä tapauksissa toimittaja...

 ”Totuudella ei ole minulle merkitystä. Minun ihailun tarpeellani ei ole rajoja, joten minä kaunistelen tekojani ja parantelen saavutuksiani. Tätä toteutan useimmiten jatkuvana pienimuotisena liioitteluna tai patologisena valehteluna. Julkisivultani olen hurmaava, rakastettava ja lämmin ihminen. Hurmiota ja lipevyyttä kestää yleensä niin kauan kuin illuusion ylläpitäminen hyödyttää minua itsenäni ja minun kulloinen lähipiirini jaksaa minua ihailla. Näyttely on minun tapani saada tahtoni läpi- ja manipuloida muut uskomaan minua.    Mikään minun normaaleissa toiminnoissani ja ulkokuoressani ei paljasta kypsymätöntä tunne-elämääni, enkä minä ulkopuolisten mielestä vaikuta epätasapainoiselta saatikka aggressiiviselta. Minulle status, omaisuus, valta ja meriitit ovat esisijalla verrattuna moraalisiin arvoihin tai oikeudenmukaisuuteen tosia ihmisiä kohtaan.”     Yllä oleva on   ajankohtainen itsetutkistelun paikkaa päivän politiikassa. Teksti  rank...