Ylen Eturivi ohjelma osoitti takarivin tavien kerhoksi, jonka ensityönä oli arvioida erään laulajan menehtymistä. Jostain syytä keskustelu päätyi nostamaa tikunnokkaan yhden suomalaisen lyömättömän laulaja kingin Esa Pakarisen elämäntyön. Päästyään Savotan Annin kohdelle jäsen Sökö nousi kiivaasti paasaten samastaan perinnöstä, joka perintökirjan mukaan piti lahjoittaa suutari Einolle, joka 30 vuoden ponnistelun tuloksen oli saamasillaan vasemman jalan tohvelin valmiiksi kummisedälleen. Setä oli opettanut Sökön kammalla soittamaan ja isoisä oli tuonut hänelle Iisalmen markkinoilta tusinan kampoja kampakonsertin järjestämiseksi. Se oli tarkoitus järjestää Kyhyräisen riihen takana puolen kuun aikaan. Lestadiolainen isoäiti oli kuitenkin ajanut koko poppoon läheiseen takametsään variksi kampakonsertilla viihdyttämään. Soitto aikeet menivät pilalle, kun paikallinen yksijalkainen vaari alkoi soitan tahdissa tanssimaan yhdellä jalalla ripaskaa tuvan lattialla. Jäsen Saarikoski vannoi sukunsa nimen kautta, ettei hän koskaan ole hyväksynyt yksiäänistä kamman soittoa, vaan vaati aika vähintäänkin kvartettia musisoimaan hänen kuulemisalueellaan. Jäsen Sökö kivahti tähän, ettäkö Sinfonia F duuri kampa orkesterille on jo tekeillä. Tästä jäsen Halmetoja taas puolestaan vimmastui vaatien isosäänsä moukarinheittäjä Halmetojan kunnian palauttamista, koska mies oli aikoinaan heittänyt moukaria navetan yli suoraan Ayrshire lehmän jalkojen väliin. Jos tässä kotieläimillä aletaan rehvastella, niin täältä pesee parin jambi runomitan mukaan.
Kokouksen jälkeen Pekka leikkisään sävyyn luovutti työhuoneensa käyttööni sihteerinsä Pirkko Piiraisen nyökätessä vieressään ja sanoi siirtyneensä jo työskentelemään käytävän toiselle puolelle omaan projektityöhönsä. Hallinnon kehittämisen ministerivalionkunnan asiantuntijajäsenyys oli yksi tärkeimmistä tehtävistäni. Sirpa Kekkonen, jolla oli huone samalla käytävällä, toimi valiokunnan sihteerinä. Miettiessäni, mihin ripustan anopilta saamani taulun, Pirkko tuli viereeni kummallisen näköisenä seisten ääneti pitkään tauluani tarkkaillen. Seinässä oli valmis jykevä ruuvi kuin tehty taululleni, joka oli aina kulkenut mukanani vaihtaessani työhuonetta. Pirkko kävi välillä omassa huoneessaan ja tuli uudestaan seuraamaan tauluprojektiani tuijottaen ääneti vankkaa ruuvia kuin hämärän haamua. Jätin tukevakehyksisen taulun nojaamaan seinää vasten ja ryhdyn järjestelemään papereitani. Parin viikon päästä Pirkko varovaisin sanakääntein kertoi jonkin arvokkaan taulun kadonneen huoneestani j...
Kommentit
Lähetä kommentti