Näinä palkkaneuvottelujen aikana näyttää unohtuvan tämän kokonaisuuden tajuaminen. Yhdessä osassa, koulutuksessa tämä näkyy erityisesti. On ikävä nähdä miten esi- ja peruskoulusta lähtien yliopistoihin saakka uudistusaskeleet ovat olleet nykiviä ja poukkoilevia. Valitettavasti peruskoulu jo nyt kriisissä. Etenkin ekaluokkalaisten lasten neurosomaattiset häiriöt ovat kasvaneet pahimmilla alueilla jopa 40 prosenttia. Niinpä lähetteiden määrä neuropsykologisiin yksiköihin on kauttaaltaan selvästi lisääntynyt, psykologien vastaanotoille jonotetaan. Helsingin yliopiston asiantuntija Jari Salmisen on todennut, että on edetty mielikuvien varassa ja yhteiskunnallisia trendejä seuraten. Järjestelmän kehittäminen on ollut reagoivaa ja tempoilevaa.
Yliopistojen autonomia on taannut opetuksen itsenäisyyden, mutta nyt sitä rajoitetaan määrärahojen rajusti leikkaamalla ja sisään pääsy on ollut linjatonta. Milloin painotetaan päättötodistusta, milloin ensikertaisuutta, milloin pisteitä saa varusmiespalvelusta, milloin pääsee kiintiöllä. Preppauskurssit seuraavat toisiaan sen koulutustason päättötodistusta, jolla sisään pyritään. Nyt ollaan lukion preppauskurssilla. Pyrkimys opiskeluaikojen lyhentämiseen on kääntynyt niiden pitenemiseen. Toisen asteen kautta sisään pääsy kompuroi opintojen määrissä ja tasoissa sekä byrokratiassa.
Etenkin peruskoulureformi on toteutettu ilman tutkimustietoon perustuen. Kaiken kaikkiaan meiltä puuttuu parlamentaarisesti laadittu tutkimukseen perustuva opetus-, tie- ja koulutusstrategia, jonka toteutumista evaluoitaisiin yli hallituskausien. Opetukseen laatuun ja muihin sitä edistäviin toimenpiteisiin panostamien on ennen kaikkea nähtävä tulevaisuuden yhtenä tärkeimpänä investointina eikä pelkkinä kuluerinä.
Kommentit
Lähetä kommentti