En tiedä, onko nykyisten nuorten aikuisten mielissä hyvän urakehityksen saavuttaminen jonkinlainen päämäärä. Media tietojen mukaan on selvää, että ainakin pieni osa nuorista ei ole kiinnostunut hienoista jobeista ja niiden tuomista ”röyhelöistä” mottona hieno työsuhde auto jääköön muiden huoleksi. Joillekin on varmaan tärkeää saada itselleen statusta ja arvostusta. Tässä ei ole mitään paheksuttavaa, jos se tapahtuu reilun kilpailun hengessä. Yleensä kiipijätyyppejä jossain vaiheessa seuraa romahdus. Varma tapa päästä johonkin suurempaan on kartuttaa itselleen mielekkääksi koetun alan asiantuntijuutta pitkällä aikavälillä.
Itse lähdin asiantuntijuudesta
liikkeelle nollasta. Kahvikeittäjä, toimistoapulainen, kahvikeittäjä, säkkien puhdistaja,
trukinkuljettaja, varastomies, opettajan sijainen, apulaissuunnittelija, suunnistelija,
trukinkuljettaja, varastomies jne vuorottelivat usean vuoden ajan. Sitten
sattuma puutui peliin osastopäällikön huomatessa minun maalaavan erään toimistoin
seiniä erässä virastossa. Hän leikkisään sävyyn totesi maalarin olevan niin pätevä
töissään, että voisin hakea auki tullutta taloussuunnittelijan virkaa. Se oli
käännepiste
Kommentit
Lähetä kommentti