Ylen eilisessä A-studiossa oli jälkeen rehvakasta puhetta hallituksen veronalennusten dynaamista vaikutuksista. Asialla olivat VM:n Spolander, Tukholman Yliopiston professori Jäntti ja professori Uusitalo. Jäntti piti aprillipilana Orpon hallituksen lainaamista veronmaksajien rahastolta. Jos Orpo ei tästä syystä uskalla olla julkisuudessa, kysyköön neuvoja Pelle Hermannilta. Spolanderin aloittaessa avauspuheensa muut vapautuvat vienon kohteliaaseen hymyyn. Uusitalo tähän, että ehkä hymyilemme sen takia, kuinka tahtovasti ja imperatiivisesti hallitus puhu ikään, kuin varmana asiana dynaamisten valitusten toetutumisen, vaikkei niiden toteutumista voida juuri tutkimuksilla havaita. Tästä Spolander oikein kavahtaen innostui. ”Sanokaa minulle, kuka osaa eritellä, mikä osa dynaamisilla vaikutuksilla nyt on, kun 2013 yhteisövero laskettiin. Uusitalo vasasi, että kyllä siitä tutkimusta on tehty ja langan ohutta vaikutusta löytyy. Etenkin Uusitalo ja Jäntti eivät uskoneet hallituksen elvytykseen, jossa suurtuloisten marginaalivero putoaisi 6 prosenttiyksikköä ja hallituksen ajamana yhteisövero laskisi 18 prosenttiyksikköön. Hallituksen kanta on, että kun kansalaisilta jää enemmän käteen, he osaavat enemmän kulutustavaroita ja jopa hamuavat enemmän työtä ja samalla humputtelevat ympäri maakuntia. Opposition veikkaus on, että he lyhentävät lainojaan, auttavat lapsiaan ja lasten lapsiaan ja monet panevat sukan varteen pahanpäivän varalle. Ja suurituloisten veronalennukset tuskin ajavat köyhiä enemmän töihin, kuin ne jo nyt ajavat.
Kokouksen jälkeen Pekka leikkisään sävyyn luovutti työhuoneensa käyttööni sihteerinsä Pirkko Piiraisen nyökätessä vieressään ja sanoi siirtyneensä jo työskentelemään käytävän toiselle puolelle omaan projektityöhönsä. Hallinnon kehittämisen ministerivalionkunnan asiantuntijajäsenyys oli yksi tärkeimmistä tehtävistäni. Sirpa Kekkonen, jolla oli huone samalla käytävällä, toimi valiokunnan sihteerinä. Miettiessäni, mihin ripustan anopilta saamani taulun, Pirkko tuli viereeni kummallisen näköisenä seisten ääneti pitkään tauluani tarkkaillen. Seinässä oli valmis jykevä ruuvi kuin tehty taululleni, joka oli aina kulkenut mukanani vaihtaessani työhuonetta. Pirkko kävi välillä omassa huoneessaan ja tuli uudestaan seuraamaan tauluprojektiani tuijottaen ääneti vankkaa ruuvia kuin hämärän haamua. Jätin tukevakehyksisen taulun nojaamaan seinää vasten ja ryhdyn järjestelemään papereitani. Parin viikon päästä Pirkko varovaisin sanakääntein kertoi jonkin arvokkaan taulun kadonneen huoneestani j...
Kommentit
Lähetä kommentti