Ylen eilisessä A-studiossa oli jälkeen rehvakasta puhetta hallituksen veronalennusten dynaamista vaikutuksista. Asialla olivat VM:n Spolander, Tukholman Yliopiston professori Jäntti ja professori Uusitalo. Jäntti piti aprillipilana Orpon hallituksen lainaamista veronmaksajien rahastolta. Jos Orpo ei tästä syystä uskalla olla julkisuudessa, kysyköön neuvoja Pelle Hermannilta. Spolanderin aloittaessa avauspuheensa muut vapautuvat vienon kohteliaaseen hymyyn. Uusitalo tähän, että ehkä hymyilemme sen takia, kuinka tahtovasti ja imperatiivisesti hallitus puhu ikään, kuin varmana asiana dynaamisten valitusten toetutumisen, vaikkei niiden toteutumista voida juuri tutkimuksilla havaita. Tästä Spolander oikein kavahtaen innostui. ”Sanokaa minulle, kuka osaa eritellä, mikä osa dynaamisilla vaikutuksilla nyt on, kun 2013 yhteisövero laskettiin. Uusitalo vasasi, että kyllä siitä tutkimusta on tehty ja langan ohutta vaikutusta löytyy. Etenkin Uusitalo ja Jäntti eivät uskoneet hallituksen elvytykseen, jossa suurtuloisten marginaalivero putoaisi 6 prosenttiyksikköä ja hallituksen ajamana yhteisövero laskisi 18 prosenttiyksikköön. Hallituksen kanta on, että kun kansalaisilta jää enemmän käteen, he osaavat enemmän kulutustavaroita ja jopa hamuavat enemmän työtä ja samalla humputtelevat ympäri maakuntia. Opposition veikkaus on, että he lyhentävät lainojaan, auttavat lapsiaan ja lasten lapsiaan ja monet panevat sukan varteen pahanpäivän varalle. Ja suurituloisten veronalennukset tuskin ajavat köyhiä enemmän töihin, kuin ne jo nyt ajavat.
Ehkä jotkut ovat havainneet, kuinka HS:n nykyinen pilapiirtäjä Ville Ranta ja hänen edeltäjänsä Kari Suomalainen poikkeavat pilapiirroksiensa ilmaisutyyleiltään kuin yö ja päivä. Suomalainen oli viivan mestari Rannan ollessa viivajoukon tulkki. Tällainen asetelma esiintyy myös monessa muussa taiteen lajissa kuten esimerkiksi kirjallisuudessa. Kalle Päätalo oli yksinkertaisen tapahtumien moniselitteisen ja monimutkaisen kuvaamisen lyömätön kingi, kun taas Antti Tuuri niukkasanaisen kirjoittamisen prototyyppi, aivan kuin ihailemani Albert Camus, esimerkiksi Rutto romanissaan. En haluasi asua missään nimessä Rutossa kuvatussa afrikkalaisessa kaupungissa. Reidar Säreistöniemi oli Lapin värien ponnekas airut norjalaisen Edvard Munchin taulujen tihkuessa Huuto taulussa kammottavan pelottavaa pohjattomuuden tuskaa. Mennään takaisin Ville Rantaan. Hänen vertaamisensa Kari Suomalaiseen ei tee oikeutta Villelle, sillä Kari Suomalaisen aikaan painetulla lehdellä ja tässä tapauk...
Kommentit
Lähetä kommentti