Siirry pääsisältöön


3857. Kirjoitustaidon kehittäminen

Silloin tällöin, mutta harvoin pysähdyn ajattelemaan, miten eri ihmisen ovat oppineet, ja sitten kehittäneet tai kehittyneet kirjoitustaidossaan.  Varmaa on, että jotkut ovat luontaislahjakkaita kirjoittajia, vaikka särön tähän tuo esimerkiksi Kalle Päätalon ponnistelut isä Herkon saarnatessa koko ajan möllerihommista. Kalle oppi harjoittelemalla, kunnes viimeien tärppäsi: Ihmisiä Telineillä.

Itse olen ollut koulussa aina huono ainekirjoituksessa, vaikka koulussa äidinkielen olettajana oli Suomen Yrittäjäien liiton Pentikäisen isoäiti. Kiitos hänelle sitkeästä opetuksesta. Ainekirjoituksessani rutiini oli aina sama: neljä harvaa sivua tekstinkäppyrää, ei juuri sivulauseita eikä turhia pilkkuja. Tällä kaavalla mentiin ylioppilaskirjoituksista läpi niin, että improbaturin reunat kolisi.

Siten opiskeluvaade astui peliin. Piti kirjoittaa fysiikan työn tutkielma. Ei tarvinnut kauaa odottaa, kun sattuma astui Manalan ovesta sisään erään tytön pitäessä tutkielmaa helppona, ja kirjoitti minulle pöydässä tutkielman pohjat. Oli juuri tehnyt työn.

Mennessäni työelämään tosimielellä, siellä ei kysytty osaatko kirjoittaa, vaan käskettiin kirjoittaa ohjevihkojen tositteiden kirjaamissäännöistä. Tämä oli vakava asia, sillä siihen aikaan haluttiin kaikki laskut ja kustannukset kohdistaa eri työnvaiheille eli sille kohteelle, joka oli laskun aiheuttanut. Se vaati selkää opaskirjasta, jonka laatijaksi minut nyt määrättiin.  Se oli kaunis ajatus, mutta myöhemmin kukaan ei välittänyt, mitä maksoi, vaan miltä momentilta rahat otetaan eli laskutetaan. Työaikakin piti kirjata eri lomakkeella aiheuttamisperiaatteen mukaan.

Näissä hommissa ei kirjoitustaito paljoa kehittynyt, mutta kohta kehittyy, kun väsäsin kasan paperia kirjaluonnokseksi osastopäällikölle. Tämä lannisti minua jonkin verran, kun osastopäällikkö runttasi paperit kasaan. Olin omasta mielestäni hyvä kirjoittaja ja  johtamiskouluttaja, ja niinpä pääsin kouluttamaan oman yrityksen kautta läänin poliisitoimistojen johtoryhmiä. Onneksi oli älynnyt hankkia kansliapäällikkö Kai Kortteelta sivutoimiluvan. Kun laadin seminaarimateriaalia, kirjoitin oppaan johtoryhmätyöstä ja siihen harjoitustehtäväkirjasen. Kirjoitustaidon oli pakko kehittyä.

Seuraavaksii astui taas sattuma peliin. Luennoidessani olin tavannut Tri Timo Santalaisen ja vaihtanut muutaman sana hänen kanssaan. Hän ehdotti, että kirjoitan hänellä viimeistelyvaiheessa olevaan kirjaan julkista johtamista koskevan osan. Se sopi hyvin minulle ja Weilin+Göös Raija Renlundille. Tämä aika elämässäni kehitti paljon kirjoitustaitoani, josta olen Timolle ja Raijalle kiitollinen.

Myöhemmin kirjoitin kirjan Johtaminen muuttuvassa Julkishallinnossa, joka sai jonkin verran kehujakin.


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

3803. HS:n pilapiirros eilen ja nyt

Ehkä jotkut ovat havainneet, kuinka HS:n nykyinen pilapiirtäjä Ville Ranta ja hänen edeltäjänsä Kari Suomalainen poikkeavat  pilapiirroksiensa  ilmaisutyyleiltään kuin yö ja päivä. Suomalainen oli viivan mestari Rannan ollessa viivajoukon tulkki. Tällainen asetelma esiintyy myös monessa muussa taiteen lajissa kuten esimerkiksi kirjallisuudessa. Kalle Päätalo oli yksinkertaisen tapahtumien moniselitteisen ja monimutkaisen kuvaamisen lyömätön kingi, kun taas Antti Tuuri niukkasanaisen kirjoittamisen prototyyppi, aivan kuin ihailemani Albert Camus, esimerkiksi Rutto romanissaan. En haluasi asua missään nimessä Rutossa kuvatussa afrikkalaisessa kaupungissa.  Reidar Säreistöniemi oli Lapin värien ponnekas airut norjalaisen Edvard Munchin taulujen tihkuessa Huuto taulussa kammottavan pelottavaa pohjattomuuden tuskaa. Mennään takaisin Ville Rantaan. Hänen vertaamisensa Kari Suomalaiseen ei tee oikeutta Villelle, sillä Kari Suomalaisen aikaan painetulla lehdellä ja tässä tapauk...

3856. Ylen Jälkiviisaat ei meuhkannut, vaan oli Karvalan kynsien alla

Jälkiviisaat yritti olla reteellä ja laaja-alaisella päällä päättäen käsitellä koko Homo Companyin. Nato teemasta keskustellessa Janne Saarikivi nypi harvennutta kaljun alkuaan ja partaansa aivan kuin vertaillen, ovatko karvat kummassakin vielä saman harmaan sävyisä. Olihan ne, minkä teet. Jos Reetta Karvala ei olisi ollut tomera, Saarikivi olisi pitänyt meneillä olevaa aikaa outona monella tapaa. -Vasemmisto hallitus vie maamme Natoon ja joutuu tavalla tai toisella hoitamaan sairaanhoitajien lakon, totesi Saarikivi. Tämä jälkeen aina, kun Saarikivi yritti avata uuden keskustelun aiheen, Karvala torppasi se suoraryhtisenä. -Naton mennään, se on selvä, sanoi Karvala. Saarikivi venytteli pitkiä käsivarsiaan eteen ja taakse osoittaen näin, missä päin ovat imperfekti, preesens ja futuuri. Hän aloitti kuitenkin futuurista. Hän ajatteli näin. -Emme tiedä millaisia riskejä otamme mennessämme sotilasliittoon. -Yhtenä kauniina päivänä pataljoonan verran poikiamme komennetaan Kongoon, töräytti S...

3783. Mitä jos Halla-ahon loogisuus ja Marinin verbaalinen johdonmukaisuus olisivat samassa päässä

Taannoisessa  TV 1:n Halla-ahon kuntavaali tentissä itse kukin mukaan lukien haastattelijat, saattoivat kokea tulleensa henkisesti mukiloiduksi. Tämä ei tarkoita perusuomalaisuuttaa aatteena, vaan Halla-ahon  ilmeettömän loogista ja purevaa argumentaatiota. Logiikalla piirretyn vastauksen ollessa häijy, haastattelija joutuu miettimään, jatkaako hän istuntoa lisäkysymyksellä aiheesta, vaan vaihtaako uuteen teemaan. Se murentaa vetäjien itsetuntoa. Uusi teema voi päätyä samankaltaiseen logiikka jargoniin, mutta voi päätyä myös Halla-ahon muita kirvelevän etulyöntiaseman kasvamiseen. Haastattelijan tentatessa, miten pitäisi menetellä kuntien ylimitoitettujen korona tukien kanssa.    Halla-aho vastasi, että nyt hallituksella kelpaa, kun hallitus lahjoo kuntalaisia heidän omilla rahoillaan. Se mitä Halla-aho sanoi maahanmuutosta, oli varmaakin monilla toistoilla hioutunut syvälle miehen päähän. Maahanmuuton juoni lähti tarinasta, että maahanmuutto on hyvä asia, kunhan saa...

Yhteydenottolomake

Nimi

Sähköposti *

Ilmoitus *