Kukaan ja mikään taho ei tiedä, mitä Putin haluaa ja mihin hän tähtää lyhyellä ja pitkällä aikavälillä. Tosin arvailuja ja jopa varmaa tietoa jotkut arvovalaiset lähteen ovat esittäneet ja esittävät. Yksi teoria on Kiova Rus saaga, jonka mukaan vuosina 950-1050 Kiova Rus oli Ukrainan, Valkovenäjän ja Venäjän edeltäjä. Putin on kääntänyt tarinan päälailleen, minkä mukaan äiti Venäjä on Kiova Rus ja tähän perustuen Venäjällä on oikeus ottaa nyt Ukraina haltuunsa. Tämä on täyttä puppua.  Voidaan jopa päinvastoin sanoa, että Ukraina on äiti ja Venäjän sen lapsi. Tosiasia on, että Venäjä on ollut Iivan Julmasta (v.1550) lähtien enemmän tai vähemmän (yleensä enemmän) laajentumishaluinen ja aggressiivinen. Pietari Suuri ja Katariina Suuri laajentamishalujensa lisäksi halusivat ottaa virikkeitä länsimaisesta kulttuurista jopa niin, että Pietari Suurin oli valeasuisena laivanrakentajana Hollannissa. Mutta ei kannettu vesi kaivossa pysy, ja niinpä Aleksanteri laajensi imperiumia ja liitti ...

Toinen vainaja makasi kolarin jäljiltä oikeanpuoleisella ojan penkereellä kasvot ylöspäin. Toinen poliisi tutki rekisterikilven numeroita, aivan kuin ne olisivat ratkaisu toisen vainajan henkilöllisyyteen. Yksi kolarin uhri oli tällä välin noussut seisomaan katsellen epäluuloisesti kolmea konstaapelia. Kolmas poliisi tarkasteli jarrutusjälkiä mittaillen niitä askeleillaan huutaen nuoremmalle konstaapelille, että kymmenen metriä. Päivä paistoi pilvihattaran läpi saaden metsän reunaan rajautuvan peltoaukeaman näyttämän valtavalta kauniilla ruskea raiteisella pöytäliinalla koristetulla pitopöydältä. Poliisiauto oli pysäköity valtatieltä lähtevän kujan rummun jatkeelle.  Poliisi ei pudisti epäillen päätään väittäen jarrutusjälkien olevan vähintään 15 metriä. Kumpikin meni hakemaan autosta teräksistä mittanauhaa ja jäivät hetkeksi väittelemään kummalla oli oikeat lukemat. Mittanauhaa tarkasteleva konstaapeli hätisteli vironnen vainajan kauemmaksi ojan toiselle puolelle rauhoittumaan sam...

Maamme on soteien jälkeisessä suurimmassa ikävien asioiden keitoksessa porisemassa vailla näkemystä, millaiseen soppaan olemme joutumassa. Pessimisti sanoisi, että olemme jo lirissä. Syntyvyys luku on 1,25, kun sen säilyttääksemme väestömme terveen ikärakenteen ja kasvun pitäisi olla kahden luokkaa. Ikääntyneiden ihmisten määrä nousee melkoista vauhtia, kun saman aikaisesti vanhushuollon resurssit vähenevät pelottavasti, ikäihmisten asemaa on kriisiytymässä. Jos tuottavuutemme nousisi hyvälle tasolle, se toisi apua myös ikäihmisille. Tuottavuuden matala taso ei on myrkkyä kilpailukyvyllemme, joka muutoinkin on vaikeuksissa. Työvoimapula on varsinainen damokleen miekka: Työvoimaa on ja ei ole. Tilastokeskuksen mukaan meillä on noin 80000 työkykyistä ihmistä, joista ei tiedä juuri muuta kuin, etteivät he ole töissä ja osa saa kelakorvauksia. Asian tekee vielä kummillisemmaksi se, että työvoimapula voitaisiin helpottaa maahanmuuttoa lisäämällä, mutta nykyinen hallituspohja tekee sen vaike...

Jäsenten mieltä painoi Hiihtoliiton taivaaseen kohonnut velka, joka pani kumaraan pystypäisenä liidelleet liiton johtokunnan jäsenet, jotka ennen olivat kekkuloineet Anne Sukselaisen viidennellä sijalla Reisjärven piirikunnallisissa. Tuli toinen isku perään. Uusi urheileva TP oli määrännyt sotkuja aiemmin oivallisesti ongelmia selvitellyt, aina huoltoasemalta kadonneista salkuista lähtien, Hiihtoliitto saa selvittää Sukselaisen tapauksen. Nyt päät kalistuivat Arabimaihin päin mahtavien sponsoritulojen toivossa ja Mika Aaltolan epätoivossa. Tämä trauman yli päästyään Ylen Jälkihiki oli historiansa kiihtyneimmässä tilassa ja kyseli, miksi Ivo Niskanen ei uskaltanut kohdata SM-hiihdoista itseään, vaan sen jatkaa, hiihtämistä nimimerkin alla nimellä Hursti. Jäsen yksi oli huolissaan Suomen väkiluvun laskemisesta alle neljään miljoonaan, mikä johtaa vääjäämättä kymmenessä vuodessa kaikkien hiihtovälineiden takavarikkoon, ja niiden sulkemiseen Haapajärven asevarikkoon. Se takana on runsain...

Ruotsi on nyt meidän lähin Nato naapurimme lännessä, ainakin henkisesti. Ruotsin panos tilanteessa, jossa tarvitsisimme nopeasti Naton apua, apu ei välttämättä ole tarpeeksi kuranttia sodan torjumiseksi, sillä Ruotsin oman puolustuksen taisteluhenkeä taannuttaa sen 200 vuoden kokemattomuus sodan käymisessä. Se sijaan suomalaisilla tällaista rasitetta ei ole, sillä talvi- ja jatkosodan perimä ja ylisukupolviset siteet ovat vielä vahvasti vaikuttamassa puolustuskykymme korkeaan tilaan ja pitämässä taistelumoraaliamme hyvällä tasolla.     Tällainen kyseenalaistaminen voi tuntua epäkorrektilta, mutta sotakoodi pitää sisällään myös näiden kysymysten esittämisen jo hyvissä ajoissa ennen näkyvissä olevia konflikteja.

Putinin ns. vaalivoitto on iskenyt hänen sisimpäänsä ja ympärillä parveilevaan eliitti piireihin toistaiseksi pysyvän voitonvarmuuden Punaisen torin paraateja odotellessa. On totta, että Venäjällä menee Ukrainan sodassa nyt vähän paremmin kuin ennen Zelenskyi vastaiskua muutama kuukausi sitten. Suomenkin näkökulmasta näyttää, että Venäjän uhka ja jopa vaara on kasvanut melkoisesti. Raskaan sotakaluston päältä onkin vedetty verhoja pois ja varuillaan ollaan, ainakin niin voidaan olettaa. Analogia Suomen mahdollisesta kahinasta itärajalla löytyy siitä, miten liittoutuneet valtasivat Italian Hitlerin otteesta, vaikka mittakaava Italiassa oli toista luokkaa. Siinä ei juuri ollut vastakkain rintamalinjoja mies miestä vastaan, vaan ”asejärjestelmä” muodostui vuoristo maastosta, syöksypommittajista ja tykistöstä. Tietysti jalkaväkeä oli, mutta sen merkitys oli lähinnä vihollisalueen valtaamisen osoittaminen. Tästä syntyi eräs huvittavakin tilanne, kun amerikkalainen eversti Clark ajoi jeepi...

Kaikki alkoi Japanin kokemasta nöyryyttämisettä Venäjän ja Japanin välisessä sodassa. Vaikka se kukisti Venään lyhyeksi jääneessä taitelussa 1904-1905, Japani koki, ettei se saanut tarpeeksi hyvitystä (maa-alueita) voitosta. Se oli kuitenkin merkittävä yllätysvoitto, joka teki mannaa japanilaisten samurai mentaliteeteille. Tähän asti Japani oli ollut suljettu paikallinen ja paikallaan jumittunut pikku valtio. Vuoden 1905 voiton innoittamana militaristinen samurai sotaisuus sai vähitellen kannatusta eräiden kenraalien piirissä. Etenkin maanjohtoon kohonnut kenraali Tojo katsoi, että nyt on Japanin hetki vallata mm. hollantilaisten ja ranskalaisten siirtomaita ja myöhemmin Yhdysvaltin hallitsema Filippiinit. 1930-luvun alussa Japani alkoikin urakalla vahvistaa sotakoneistoaan ja rohmuta maa-alueita Etelä-Koreasta ja Mantšuriasta. Raakuutta ja uhkaa edusti Nankingin verilöyly, jossa teurastettiin 200 000 pienen kiinalaisen kaupungin asukasta. Samalla kun Tojo kehitti ja laajensi lai...