Venäjän käsitys ortodoksisuudestaan ja suurvalta-asemastaan juontuu Pyhän Viisauden Kirkon tarinaan Kiovan Rus:sta. Siihen kiteytyi ruhtinas Vladimirin aloittama työ vanhojen slaavilaisten pakanauskontojen korvaamiseksi ortodoksisuudella 1000-luvun alussa. Ruhtinas halusi muodostaa Kiovaan toisen Bysantin Konstantinopolin rinnalle. Syksyllä 2018 Konstantinopolin patriarkkaatti   hyväksyi Ukrainan ortodoksinen kirkon itsenäiseksi, mitä Putin vastustaa . Vanhan sanonnan mukaa Moskova on Venäjän sydän, Pietari sielu ja Kiova äiti.      Putinin Venäjän operaatiot Ukrainassa on nähtävä tätä taustaa vasten.      Uusimpien mediatietojen kertovat Venäjän vahvistavan sotakalustoaan Krimillä mm. ohjuksilla ja sotatoimialueella Itä-Ukrainassa tankeilla.   Venäjä on käytettävissään robottiasteelle viety T-14 Armata tankki. Sen on suunnitellut ja rakentanut tankeistaan kuuluisa Uralvagonzvodin asetehdas. Sieltä ovat myös lähtöisin toisen ...

     Toimittajat eivät poliittisissa tenteissä tee useinkaan jatkokysymyksiä, vaan tyytyvät, mitä poliitikko sanoo ja siirtyvät seuraavaan aiheeseen tai jättävät olennainen kysymättä. Tämä koskee lähes jokaista toimittajaa     Toisaalta myös poliitikot eduskuntakeskusteluissa eivät vasta argumentoi kokoomuksen toistamaa pääväittämää, että vain yritystoiminnan ja työllisyyden kautta tulee hyvinvointia. Tähän voisi vasemmista sanoa, että tieteeseen, koulutukseen ja innovaation panostamin luo uusia työpaikkaoja ja näiden kautta tulee pysyvää hyvinvointia.      Esimerkkinä käynee 17.11.Ykkösaamun ohjelmassa Ylen toimittaja Raution haastatteluhetki valtiovarainministeri Orpon kanssa. Toimittaja totesi SDP:n Rinteen esittäneen varjobudjettiesittelyssä eduskunnassa, että veropohjaa tulisi laajentaa mm pankki- ja finanssi sektoriin. Rinne oli jatkanut, että   SDP satsaa koulutukseen 900 miljoonaa euroa ja vaikeasti työllistettäviin. Rinne oli...

     Peter Druckersin opit Management By Objectives oli meidän konsulttien ohjenuora 1970-luvun alussa. Yritimme kyllä tuoda esiin leadershipin merkityksen, mutta huonolla menestyksellä.      On mieluisaa havaita, kuinka onnistuneesti   Krista Pahkin ja Hanna Poskiparta Helsingin Sanomien jutussaan toivat esiin tämän päivän ja tulevaisuudenkin johtamisen vaatimuksista ( https://www.hs.fi/ura/art-2000005892951.html ). Heidän mukaansa johtaja on sparraaja, jonka tärkein tehtävä on saada alaiset loistaan. Yksikkö tarvitsee toiminnalleen raamit ja yleistavoitteet, jotka ohjaavat jokaisen työtekijän toimintaa. Operatiivinen toiminta tapahtuu itseohjautuvuuden avulla. Esimiehen rooli tässä on toimia sparraajana ja saada alaiset loistamaan. Itsensä johtaminen on avainasemassa. Nämä kaikki ovat kannatettavia ajatuksia.      Tarkasteltaessa johtamisen kehittymistä ja kehittämistä 1960-luvulta tähän päivään saakka yhtenä pohjavirtana on säilynyt...

     Suomen politiikka pelaa kahdella arvojaolla (https://www.hs.fi/kuukausiliite/art-2000005884981.html). Ensimmäisellä poliitikot tyydyttelevät kansaa tasa-arvolla, oikeudenmukaisuudella,   sukupuolten tasa-arvoisella kohtelulla sekä luonnonsuojelun tärkeydellä. Nöyryyttäkin saisi olla. Toisella julkilausumattomalla arvoarsenaalilla eliitti pelaa   etuja itselleen mottona valtaa ja mammonaa minulle ja heti.      Jälkimmäisestä Orpon esimerkiksi: Hän kertoi 30.11. tv 3:ssa, että kaikille on arvokasta siirtyä vähä päästöisiin autoihin vaikka se maksaa. Hän jatkoi, että vähävaraiset päästäkseen tähän voivat tehdä sen eteen enemmän työtä.      Onkin merkillistä, kuinka eräiden filosofien teoriat heijastuvat tätä jakoa myös Suomen politiikassa. Marxin aika kyllä meni jo, mutta Nietzschestä emme pääse eroon. Hän katsoi, että ihmiset jakaantuvat kahteen luokkaan: alaluokkaan, jolle ei tarvitse osoittaa myötätuntoa ja joka tyytykööt dem...

     Totuuden jälkeen -kirjan (Ikäheimo, Hartikainen, Vihma ja Seuri)   pääsanoma on, että informaatiotulvassa median on osattava uusia keinoja osoittaa paska paskaksi (https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000005868613.html). Totuuden jälkeisyydellä he ymmärtävät aikaa, kun valheet alkavat esiintyä tasavertaisina elementteinä tosiasioiden rinnalla.      On vaikeaa nähdä mitä todellista uuttaa käsite totuuden jälkeinen aika tuo mihinkään muuhun kuin sekamelskaan informaatiotulvassa ja harhautuksessa. Valheita ja väärinymmärryksiä on esiintynyt aina ennen tosiasioiden ilmituloa tai ennen alustavaa totuutta, kommunismin lupaukset karmeimpana esimerkkinä.   Maailma on pullollaan tapauksia, jossa valheet ja tosiasiat kulkevat rinnakkain käsikädessä kuten aurinkokeskeinen ja maakeskeinen avaruusnäkemys. Tosiasioiden jälkeen on aina ilmestynyt samoja valheita kuin ennekin tai hieman muunneltuina kuten ihmisten järkiintymisestä johtuva sotien loppuminen. ...

     Itse kukin tiedon tuottaja ja tilastonikkari on saanut huomata, että paraskin perusteltu tietopaketti saa olla rauhassa köllöttämässä avaamattomana johtoryhmän kokouksessa puheenjohtajan edessä. Kokous alkaa kuin mitään tietoa uudistuksesta ei olisi olemassakaan puheenjohtajan alkaessa esitellä omia käsityksiään suunnitellusta reformista. Puheenjohtajan suusta sanat voivat pudota kuin varisevat lehdet piettämään todellisen tiedon puuttumisen monttua ja viemään muiden ajatukset jo päätetyn hankeen siunaamiseen. Hupsista vaan, kokous päättyy ja paljon työtä vaatinut perusteltu tietopaketti jää käyttämättä ja päätyy diaarin syövereihin.      Miten uuteen tietoon suhtaudutaan riippuu paljon organisaation luonteesta. Julkishallinnossa vanhoja rakenteita pitää usein yllä sitkeä ja vahvoista juuristaan elinvoimansa ammentava elinvoimainen organisaatiokulttuuri. Muutoksiin suhtaudutaan periaatteessa myönteisesti, mutta tosipaikan tulleessa mitään ei saada kun...

     Poliisiorganisaatio kuuluu niihin valvontaa ja pakkovaltaa käyttäviin viranomaislaitoksiin, joissa organisaatiokulttuurilla on melkoinen vaikutus kyseissä organisaatiossa päivittäin tehtäviin päätöksiin ja toimintoihin. Tämä näkyy erityisesti nimityksissä ja päivittäisen työn organisoimisessa.      Lähes aina poliisissa nimitys tehdään sisäisenä rekrytointina. Jokainen nyt syytettyinä oleva korkea-arvoinen poliisijohtaja on rekrytoitu näin.        Mitenkään etisestä poliisiylijohtajaa Mikko Paateroa, nykyistä KRP:n johtajaa Robin Lardotia, nykyistä Helsingin poliisilaitoksen johtajaa Lasse Aapiota, hänen edeltäjäänsä Jukka Riikosta sekä Helsingin huumepoliisin entistä päällikköä Jari Aarniota syyttämättä , he hyvin todennäköisesti jatkoivat opittua kulttuuria astuessaan uuteen ylennettyyn virkaansa ja antoivat perustoiminnan rungon pyöriä entisellään.       Miksi poliisiorganisaatiossa jyllää vanha kulttuuri?...