Tulevalla hallituksella on kaikki valtit käsissään: omatunto on puhdas ja kansa syötetty hegemonisten leikkauslistojen valtaan. Puheista päätellen vanhan hallituksen omatunto on myös pudas. Johtuneeko vähästä käytöstä?      Politiikka on hegemonista silloin, kun se saa ihmisten arkijärjen hyväksynnän (A.Gramsein).   Arkijärki on puolestaan maailmassa kaikkien oikeudenmukaisimmin jaettu etu. Kukaan ei halua sitä enempää, kuin hänellä sitä on (Descartes). Siis hegemoniset valtapyrkimykset ovat hyvin vaarallisia.      Politikassa arkijärkeä ei kiinnosta perustelut, kunhan media, johtavat ekonomit ja poliitikot näitä sloganeita tarpeeksi ilmoille heittelevät. Niistä tulee myöhemmin myyttisiä totuuksia.      Velkakello näyttä keskellä Helsinkiä sekunnilleen kuinka maa luhistuu kasvavan velkataakan alle. Missä viipyy kello, joka näyttää työttömyyspäivien kattoon kipuavaa kasvukäyrää?      Ve...

     Hyvä johtaminen on aina kansallista. Kansallinen johtaminen on aina huonoa. Alun perin sanonnan ydin koski erästä taidesuunata. Joka tapauksesta johtaminen on tullut kuuluisaksi massiivisesta määrästä oppikirjoistaan siinä määrin, ettei siitä voi kirjoittaa enää juuri mitään loukkaamatta jonkun tekijäoikeuksia.      Uskalias yrityskirjailija Raimo Pitkänen on kuitenkin kirjotanut päivän HS:ssä hyvän jutun aiheesta epäillen, onko päätöksen teko johtamista. Hyvin aiheellinen epäilys. Päätöksenteko erottaa johtamisen menestyvästä johtamisesta yhtä hyvin kuin ruuti ja kompassi erottavat keskiajan uudesta ajasta.      Otetaanpa kantaa tekijäoikeuksia pelkäämättä.      Johtaminen on sellaisten päätösten tekemistä, joita kannattaa toteuttaa. Johtaminen muuttuu nyt paljon vaikeammaksi, sillä se vaatii tietoa, taitoja, järjestelmiä ja ihmissuhdetaitoja.      Hiljattain Uuden Suomen verkkosivuilla ...

     Rikki menevien poliitikkojen kannattaisi ottaa esimerkkiä hyvästä johtamisesta.      Johtajat, jotka ammentavat aineksen johtamiseensa työyhteisöjensä syvistä pohjavirroista, pitävät kommunikaatiot ja yhteistyötä yhtäpitävinä asioina. Tosin sanoen he lähtevät siitä, että kaikki tulokseen tähtäävä yhteistyö on kommunikaatiota ja kaikki kommunikaatio on yhteistyötä.      Tällöin organisaatiossa on ilmapiiri, jossa jokainen yhteisön jäsen tuntee, että hänessä on jotain ainutlaatuista organisaation pyrkiessä tavoitteisiinsa.. Tällöin myös organisaation jäsen pitää itseään esikuvana, johon jokin tärkeä tekeminen tai tulostavoite symboloituu dynaamisesti, eikä ankkuroidu muuttumattomuuteen.      Onnistuneen konsulttihankkeen toteuttaminen, Pekka Huttunen, Talentum, 2003

     Prosessikonsultti vastaa konsulttihankkeessa noudatettavista metodeista ja hyvistä hanke- ja konsulttikäytännöistä. Hän ei ota kantaa sisältökysymyksiin, ellei toisin sovita.      Prosessikonsultoinnissa on keskeistä, että konsultti pitää ryhmässä jatkuvasti yllä positiivista energiaa ja dynamiikkaa sekä haastavia jännitteitä, jotka ohjaavat hanketta kohti tavoitteita. Tässä konsultille on eduksi, jos hän on persoonaltaan luontevasti inspiroiva henkilö.      Konsultin tärkeänä tehtävänä on myös tehdä tarvittavia perusselvityksiä, jäsentää ongelmia, hallita ristiriitaisia tilanteita erilaisissa seminaareissa ja johtoryhmissä sekä ohjata prosessia, jotta hanke onnistuisi mahdollisimman hyvin.      Konsultin läsnä olo mahdollistaa sellaisen keskustelun organisaaton jäsenten välillä, mitä ilman konsulttia ei muuten syntyisi. Luutuneet käsitykset ja keskinäisten ihmissuhteiden epäluulot voivat johtaa tilanteisiin,...

     Yhteinen tilannekuvan maine ongelmien ratkaisemisessa ei ole kaikkien paras mahdollinen. Molemmissa maailmansodissa se johti katastrofeihin.      Nyt siis vaaditaan yhteistä tilannekuvaa. Tämän heikkoutena on, että se sisältää usein arvottavia näkemyksiä, joista johdettuja ensiaskeleen toimenpiteitä ei useinkaan voi erottaa jo itse kiistanalaisesta tilannekuvasta. Esimerkkinä arvottavasta tilannekuvasta on vm:n tuorein talouskatsaus kuuden miljardin euron leikkauksineen      Maassa on nyt kaksi keskenään taistelevaa talouslinja.      Ylivoimaisessa johdossa on pajalinja. Siinä äänekkäät talousgurut ja johtavat poliitikot media tukemana ovat takoneet ihmisen päihin indeksi- ja sosiaalitukien leikkausten ja työn tarjonnan lisäämisen välttämättömyyttä. Menoja pitää leikata all around. Pajalinjalaiset eivät ole huolissaan 10 prosentin työttömyydestä ja 150 tuhannen vaikeasti työllistävien arjesta ja sen taakast...

     Toivo ei ole kuitenkaan vielä mennyt. Jos näin olisi, maassa vallitsisi politiikkojen kinuama yhteiskuntasopimus. Tällöin keskiluokka olisi kyllä niin alamaissa, että saadessaan rauhassa jonottaa leipäjonoissaan riittävää särvintään, se huutelisi eliitille, että tehkää mitä haluatte, kunhan jätätte meidät rauhaan. Näin on nyt Venäjällä.