Ylen johdon ansiot eivät ole uraauurtavia, vaikka johtajat itse niin saatavat kuvitella, sillä ulkopuolinen näkee asian toisin. Tätä siksi, että Yle satojen henkilöiden käsittämänä organisaationa on jaettu pieniin muutaman työntekijän yksiköihin ja projekteihin, joilla on esihenkilö. Tällöin esihenkilöitä on satoja, ja kas kummaa esihenkilöille on helppo keksiä tulostavoitteita, mitkä saavutetaan aina, olkoot tilanteet millaisia tahansa. Tämä siksi, että Ylellä ei ole verrokkiorganisaatiota, joihin verrata tuloksia. Tällöin on mahdollista verhojen takana keksiä perusteet maksaa esihenkilöille bonusta, olkoot aikaansaannokset millaisia tahansa. Ylen asiantuntija voi vakuuttaa, että me mittaamme vaikuttavuutta eli sitä, miten Ylen toiminta näkyy yhteiskunnassamme. Jos kysy pyytää tarkennusta Ylen tavoitteista ja niiden tällöin Ylen johdolta tulee kuin tykinsuusta, että olemme Suomen kansalaisia varten jakamalla koulutusta, yhteiskuntaoppia, kansalaistaitoja, sivistystä ja jopa tiedettä. Tämä on totta. Bonusten maksussa asian ydin on kuitenkin mitattavien tulosten saavuttamisen arviointi. Ylen tapauksessa tähän sisältyy paljon erittäin haastavia ongelmia, koska tuotoksen ovat immateriaalisia eli tämä ja Ylen organisaation hökkelikylämäisyys takaavat, ettei luotettavia bonusmittareita voida saada aikaan millään järkevällä keinoilla eli tulospalkkioita tulee aina.
Ehkä jotkut ovat havainneet, kuinka HS:n nykyinen pilapiirtäjä Ville Ranta ja hänen edeltäjänsä Kari Suomalainen poikkeavat pilapiirroksiensa ilmaisutyyleiltään kuin yö ja päivä. Suomalainen oli viivan mestari Rannan ollessa viivajoukon tulkki. Tällainen asetelma esiintyy myös monessa muussa taiteen lajissa kuten esimerkiksi kirjallisuudessa. Kalle Päätalo oli yksinkertaisen tapahtumien moniselitteisen ja monimutkaisen kuvaamisen lyömätön kingi, kun taas Antti Tuuri niukkasanaisen kirjoittamisen prototyyppi, aivan kuin ihailemani Albert Camus, esimerkiksi Rutto romanissaan. En haluasi asua missään nimessä Rutossa kuvatussa afrikkalaisessa kaupungissa. Reidar Säreistöniemi oli Lapin värien ponnekas airut norjalaisen Edvard Munchin taulujen tihkuessa Huuto taulussa kammottavan pelottavaa pohjattomuuden tuskaa. Mennään takaisin Ville Rantaan. Hänen vertaamisensa Kari Suomalaiseen ei tee oikeutta Villelle, sillä Kari Suomalaisen aikaan painetulla lehdellä ja tässä tapauk...
Kommentit
Lähetä kommentti