Tällä otsikolla markkinoimme johdon seminaaria. Paikalle oli kutsuttu 140 valtion hallinnon ylimmän johdan edustajaa. Kyse oli päivän seminaarista aiheena kehysohjauksen ja -budjetoinnin käyttöönotto ministeriössä ja virastoissa sekä laitoksissa. Vallankumouksellista. Tällainen irtiotto oli mahdollista delegoimisen aallossa antaa päätöksen tekovaltaa ministeriön alaisille yksiköille. Toisin sanonen haluttiin, että ministeriöt lopettavat yksityiskohtaisen määräilyn ja keskittyvät strategisiin kysymyskin. Osittain se oli toiveajattelua, koska ei vain niin yhtäkkiä ministeriöiden satavuotista keskitetyn johtamisen kulttuuria käännetä toimintavapauksia suosoivaan johtamistapaan. Epäily oli osittain realismia kehittämisresurssien niukkuuden takia. Merkille pantavaa oli, ettei valtionvarinministeriö pannut hantiin sooloilumme. Tänä selittyy sillä, että TUPA yksiköömme oli, ainakin niin koimme, riippumaton ministeriön määräysvallasta. Sen valta perustui valtiovarinministerin allekirjoittamaan asettamiskirjeeseen. Näin jälkeen päin ajatellen sooloilu oli turhaa uhoa, sillä kytköksemme valtiovarainministeriöön oli muutoinkin vilkasta ja yhteistyö sujuvaa. Oli selvä, ettemme voi esittää mitään radikaalia ohi VM:n, koska viime kädessä kyseessä oli vain valtion budjetin toimeenpanoa ja siinäkin hyvin tiukoissa rajoissa, mutta kuitenkin raflaavuuteen oli aineksia. Kesken Tupa-kautta minut kutsuttiin VM:n kehittämisosaston ylijohtajan tilapäiseen virkaan.
Burkakieltoon myönteisesti suhtautuvat perustelevat useimmiten kantansa eurooppalaisilla arvoilla tai yleisemmällä argumentilla länsimaisuudella. Näiden arvojen mukaan kuitenkin itse kullakin on vapaus pukeutua haluamallaan tavalla, kuhan noudattaa yleisiä eettisiä ehtoja. Vastahakoisesti asiaan suhtautuvat sanovat, että eurooppalaisuuteen kuuluu suvaitsevaisuus ja monimuotoisuus, mikä koskee niin ikään myös pukeutumista. Toisen ääripään edustajat kuuluttavat, ettei pankkiin voi mennä sukkahousut kasvoilla toisen ääripään julistaessa burkan käytön kuuluvan heidän uskontoonsa ja arvomaailmaansa. Näyttää siltä, että asiaan ei ole löydettävissä oikeaa ratkaisua. Vähemmälle huomiolle on kuitenkin jäänyt se, että mimiikka, kehonkieli kuuluu ihmisen ilmaisu- ja viestintäkeinoihin. Toki joku voi sanoa, ettei mimiikka kuluu ilmeettömään suomalaisen bussissa istujan keinovalikkoon muuta kuin humalassa. Silloin kun burkan käyttö on jollekin pakollinen julkisilla p...
Kommentit
Lähetä kommentti