Siirry pääsisältöön


3840. Kun pieni menetys saa katastrofaaliset mitat

On siitä kokemusta, kun kun viha ja raivo voi nousta sekunnissa jokin riipaisevan yksittäisen tapahtuman seurauksena ensin päähän ja sitten koko kehoon. Tällainen tilanne minulle sattui kymmenvuotiaana, kun vähemmistöheimoon kuuluva poika teki minulle törkeän tempun. Se sattui joen  peilikirkkaalla joen jäällä, jonka yöpakkaset olvit jäädyttäneet viisisenttiseksi pielikirkkaaksi luistelujääksi. Tällainen tilanne joella sattui hyvin harvoin, koska yleensä jää peittyi  muutamassa päivässä lumen peittoon luistelukelvottomaksi. Minä olin saanut hyvältä naapurilta nurmekset (luistimet) jalkaani, joilla opettelin ensimmäistä kertaa luistelun alkeita. Olin innoissani, koska tunsin niinä aikoina rakastavani luistelua. Vähemmistöheimoon kuuluva luokkatoverini seurasi vierestä puuhiani antaen samalla epäinnostavia kommentteja taidoistani, ja halusi kovasti päästä itse kokeilemaan, minkä lupasin. Kotvan päästä toisen luistimen irrotessa jalastani menin sitä asettamaan jalkaani joessa olevan tukkipöllin päälle istumaan. Pöllit olivat pystysuoraan pohjaan juntattuja moni metrisiä  tukkeja niin, että vain puoli metriä  siitä oli jään yläpuolella. Ne olivat tarpeen tukkien lauttauitossa. Virtaava joki ja leuto sää jättivät pöllin ympäristön noin kymmen sentin alueelta sulaksi. Toista nurmesta jalkaani asettaessani toisen nurmes oli jäällä odottamassa vuoroaan. Yhtäkkiä seuralaiseni potkasi toisen nurmeksen pölkin juuressa olevasta sulasta aukosta joen pohjaan. Mielialaani se vaikutta katastrofaalisesti. Sinne meni minun mahdollisuus elämässäni päästä ensimäistä kertaa koettelemaan taitojani luistelussa.  Se vihan tunne ei ollut tavallista suuttumusta, vaan se lannisti ja teki minut moneksi viikoksi sanattomaksi ja sekä vuosiksi masentuneeksi, koska uusia nurmeksia en tulisi enää saamaan, sillä kuuluinhan  mökkiperäläisten sakkiin. Siellä nurmekset olivat tuntematon käsite. Myöhemmin kyllä olin jääkiekkojoukkueen kantava puolustaja, mutta se ei mitenkään korvannut nurmeksien menettämistäni siinä tilanteessa. 

   

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

3803. HS:n pilapiirros eilen ja nyt

Ehkä jotkut ovat havainneet, kuinka HS:n nykyinen pilapiirtäjä Ville Ranta ja hänen edeltäjänsä Kari Suomalainen poikkeavat  pilapiirroksiensa  ilmaisutyyleiltään kuin yö ja päivä. Suomalainen oli viivan mestari Rannan ollessa viivajoukon tulkki. Tällainen asetelma esiintyy myös monessa muussa taiteen lajissa kuten esimerkiksi kirjallisuudessa. Kalle Päätalo oli yksinkertaisen tapahtumien moniselitteisen ja monimutkaisen kuvaamisen lyömätön kingi, kun taas Antti Tuuri niukkasanaisen kirjoittamisen prototyyppi, aivan kuin ihailemani Albert Camus, esimerkiksi Rutto romanissaan. En haluasi asua missään nimessä Rutossa kuvatussa afrikkalaisessa kaupungissa.  Reidar Säreistöniemi oli Lapin värien ponnekas airut norjalaisen Edvard Munchin taulujen tihkuessa Huuto taulussa kammottavan pelottavaa pohjattomuuden tuskaa. Mennään takaisin Ville Rantaan. Hänen vertaamisensa Kari Suomalaiseen ei tee oikeutta Villelle, sillä Kari Suomalaisen aikaan painetulla lehdellä ja tässä tapauk...

3856. Ylen Jälkiviisaat ei meuhkannut, vaan oli Karvalan kynsien alla

Jälkiviisaat yritti olla reteellä ja laaja-alaisella päällä päättäen käsitellä koko Homo Companyin. Nato teemasta keskustellessa Janne Saarikivi nypi harvennutta kaljun alkuaan ja partaansa aivan kuin vertaillen, ovatko karvat kummassakin vielä saman harmaan sävyisä. Olihan ne, minkä teet. Jos Reetta Karvala ei olisi ollut tomera, Saarikivi olisi pitänyt meneillä olevaa aikaa outona monella tapaa. -Vasemmisto hallitus vie maamme Natoon ja joutuu tavalla tai toisella hoitamaan sairaanhoitajien lakon, totesi Saarikivi. Tämä jälkeen aina, kun Saarikivi yritti avata uuden keskustelun aiheen, Karvala torppasi se suoraryhtisenä. -Naton mennään, se on selvä, sanoi Karvala. Saarikivi venytteli pitkiä käsivarsiaan eteen ja taakse osoittaen näin, missä päin ovat imperfekti, preesens ja futuuri. Hän aloitti kuitenkin futuurista. Hän ajatteli näin. -Emme tiedä millaisia riskejä otamme mennessämme sotilasliittoon. -Yhtenä kauniina päivänä pataljoonan verran poikiamme komennetaan Kongoon, töräytti S...

3783. Mitä jos Halla-ahon loogisuus ja Marinin verbaalinen johdonmukaisuus olisivat samassa päässä

Taannoisessa  TV 1:n Halla-ahon kuntavaali tentissä itse kukin mukaan lukien haastattelijat, saattoivat kokea tulleensa henkisesti mukiloiduksi. Tämä ei tarkoita perusuomalaisuuttaa aatteena, vaan Halla-ahon  ilmeettömän loogista ja purevaa argumentaatiota. Logiikalla piirretyn vastauksen ollessa häijy, haastattelija joutuu miettimään, jatkaako hän istuntoa lisäkysymyksellä aiheesta, vaan vaihtaako uuteen teemaan. Se murentaa vetäjien itsetuntoa. Uusi teema voi päätyä samankaltaiseen logiikka jargoniin, mutta voi päätyä myös Halla-ahon muita kirvelevän etulyöntiaseman kasvamiseen. Haastattelijan tentatessa, miten pitäisi menetellä kuntien ylimitoitettujen korona tukien kanssa.    Halla-aho vastasi, että nyt hallituksella kelpaa, kun hallitus lahjoo kuntalaisia heidän omilla rahoillaan. Se mitä Halla-aho sanoi maahanmuutosta, oli varmaakin monilla toistoilla hioutunut syvälle miehen päähän. Maahanmuuton juoni lähti tarinasta, että maahanmuutto on hyvä asia, kunhan saa...

Yhteydenottolomake

Nimi

Sähköposti *

Ilmoitus *